Lunnon, London

Pääasiassa tämän vaihtuvan näyttelyn perässä rynnistin heti ensimmäiseksi kymmeneltä National Portrait Galleryyn.  Oli kyllä sen kolmentoista punnan väärti.

Man Ray -näyttely National Portrait Galleryssa, Soho ja kirjakaupat olivat kyllä taas hyväsunnuntai -materiaalia. Tuuli puhalsi kylmästi, mutta ei se sisällä paljon haitannut. Tajusin myös kääntyä ajoissa pois varsinaisesta National Gallerysta, kun totesin ihmismassan liiän tiheäksi taiteen katsomiseen. Hyväsunnuntai- mieli olisi kyllä mennyt menojansa siinä, jos vähänkin pidempään olisi viipyillyt. 

Tower of London

Maanantaina aloitin aamun  jättämällä väliin hostellin aamiaisen, koska en ajautunut hereille tarpeeksi ajoissa ja ennen yhdeksää ravintolaan jonotti vielä hirveät määrät ranskalaisia teinejä. Voin kertoa, että edellinen iltakin oli aika levoton, kun käytävillä kirmaili huutelevia lapsia. Joku kouluretki oli siis heillä. Lähdin suosiolla liikenteeseen, ja söinkin sitten kunnon jööti-brittiaamupalan ennen Towerin aukeamista siinä lähistöllä olleessa paikassa pienen bussiajelun jälkeen. Suuntasin nimittäin ihan aamun kuluksi ensin pohjoiseen Rotherhithesta, eli joen yli Itä-Lontooseen, mistä ajoin sitten bussilla Blackfriarsille ja sieltä sitten taas junalla Towerille. Sellainen pieni lenkura ajankuluksi.

Ruoka ei muuten ollut The Kitchenissä kuin punnan pari kalliimpi kuin YHA:lla, ja laatu oli jokseenkin muuta toista vaikka ei se hostellinkaan ruoka mitään hirveää ollut. Lisäksi oli ystävällismielinen tarjoilija opastamassa pöytään heti lämmittimen viereen. Kyllä kelpasi. 

Kun oikein tiirailee, ihmislauman ympäröimänä on opastuskierrosta aloitteleva Yeoman Warder, nk. Beefeater.

Towerissa oli aika hyytävää tuulen ansiosta, joten tällä kertaa ihmismassa koitui ihan hyödyksi. Satuin kerrankin hyvään aikaan paikalle, eli opastettu kierros alkoi pienen odottelun jälkeen. Kun porukkaa oli tiiviinä kasana oppaan, eli Yeoman Warderin ympärillä niin ei tuuli niin pahasti jäädyttänytkään. Lisäksi walesilainen opas oli ihan lystikäs heppu, kaiken kaikkiaan suositeltava kierros jos joskus sattuu sopiva tilaisuus. Kruununjalokivet ohitin jokseenkin automaattisesti, ei tehnyt mieli lähteä jonottamaan. 

Yksi ylipainoinen Towerin korppi. 

Towerista suunnistin taas Sohoon, tällä kertaa ihan ostos- ja löytöretkeilymielessä. Missiona oli löytää Lomographyn puoti, joka sijaitsi Sohossa kadunpätkällä, jota ei ole edes itselläni mukana oleviin karttoihin nimetty. Aika mielenkiintoista oli kääntyillä Sohon pikkukaduilla nurkille, joilla ei vielä aiemmin ollutkaan kävellyt, voin kyllä tätäkin harrastetta suositella, on nimittäin aika lystiä. Löytyihän se Newburgh St ja Lomon putiikki että sain ostaa filmiä. 

Onneksi on melkein joka kulmalla Lontoossa alueen karttoja tarjolla, että eksymisen ei pitäisi ainakaan noilla alueilla olla mahdollista. Tyytyväisyyttä herätti myös se, että osasin nenän perusteella suunnistaa uudemman kerran Covent Gardenin suuntaan ja löytää Urban outfittersin jossa  olin käynyt edellisenä päivänä. Piti palata ostamaan reppu, jonka edellisellä visiitillä vielä olin jättänyt mietintämyssyyn. 

Illalla kävin Leicester Squaren tuntumassa Prince Charles Cinemassa katsomassa kaksoisnäytöksen (mikä lie double bill suomeksi) The Driver (1978) ja Drive (2011). Oli kyllä kiva teatteri, jännästi maan alla sali ja melkoisen mukavat penkit. Eipä tällä kertaa sen kummempia. Säätä katselin äsken kotiin tultua forecasta, ja arvelin että jos vaikka Portsmouthiin lähtisi taas viikonloppuna tai pitkänäperjantaina. Kaitlyn lähtee kandalaisen toverinsa kanssa hurvittelemaan Walesiin ym. pääsiäislomiksi, niin pitäähän tässä nyt jotain itsekin kehitellä vielä ennen kuin ihmisiä saapuu tänne, hupsista vaan, ensi viikolla.