Lontoosta olen taas palannut, asumuksen kotoisaan viileyteen. Kärpäsiäkin on tänne jostain löytynyt... no, nyt enää vajaa viikko tätä kuuta jäljellä, olisikohan aivan epärealistista toivoa että huhtikuu toisi lämpimämpää. Tästä tulikin mieleen, jotkut Iltasanomia lukevat ovatkin tainneet huomata jutun jonkun vitsikkään englantilaisen Suomen Lontoon suurlähetystöön lähettämästä sähköpostista, jossa pyydetään Suomea lopettamaan kylmän sään toimittaminen Englantiin... kuulemma on mitä epäystävällisintä toimintaa sellainen.
Onneksi aurinko sentään paistaa Chichesterissä, eikä ole lunta. Oli nimittäin Lontoon eteläpuolella lunta maassa.
Joka tapauksessa, tällä kertaa ei sitten kuvia tullutkaan otettua mitenkään runsaasti, joten mitenkään kattavaa kuvareportaasia ei ole nyt tarjolla. Jotain kuitenkin.
 |
| Rotherhithen overground-asema. |
Koska en varaillut yösijaani mitenkään turhan aikaisin, sain huomata, että kaikki vähän enemmän ytimessä olevat YHA:n hostellit olivat jo viikonlopuksi täynnä. Koska St Paul'sin YHA oli aika mukava ja siisti paikka, päätin siis tälläkin kertaa luottaa kyseisen ketjun/yhdistyksen paikkaan joten päädyin sitten Thamesiden hostelliin Southwarkin alueelle, vai olikohan se jo Docklandsiä? Paha on aina sanoa noista alueista aivan tarkalleen. Aika idässä etelärannalla kuitenkin. Hyvät liikenneyhteydet kuitenkin on, asemalta 500 metriä hostellille ja busseja kulkee että ei aina tarvinnut edes kävellä sitäkään väliä.
 |
| Surrey Water -kanava Thamesiin. Lunta tuli lauantaina ja sunnuntaina, että aikalailla eri säät kuin viime visiitillä. |
 |
| Royal Albert Hall ja joku Noel Gallagher. |
Lauantai-iltapäivänä hankkiuduin Lontooseen, mutta loppujen lopuksi en silloin hirveämmin turisteillut, kävelin ympäri Kensingtonia ja Victoria ja Albert -museossa katselin joitakin tunteja. Sitten seitsemäksi oltiinkin sovittu jo tapaaminen Oonan ja Annen kanssa Royal Albert Hallille. Teenage Cancer Trustin iltama oli kyseessä, esiintyjinä Noel Gallagherin lisäksi Damon Albarn ja Graham Coxon, joka esitti Michael Horowitzin kanssa erityisesti iltaa varten tehdyn ja itseäni puhutelleen laulu-runoelman. Muutoin kyllä oli vähän pettymys se, että Albarn ja Coxon eivät esiintyneet kuin puolisen tuntia, mikä ei oikein vastannut mainontaa ainakaan meidän nähdäksemme. No, ainakin Gallagher esitti omien, ehkä hieman tylsempää Oasista muistuttavien, biisiensä lisäksi myös Wonderwallin ja muita Oasis-hittejä mikä nyt tyydytti hieman. Ei menty siis ihan Steven Wilson-sfääreihin tällä kertaa, mutta aika jännä olisikin ollut jos niin olisi käynyt. Olihan se kuitenkin ihan jees, kun Albarn ja Gallagher vielä yhdessä musisoivat yhden Blur-biisin verran. Ai niin, aivan alkuun esiintyi joku ihan mukiinmenevä kaveri metronomin kanssa, mutta en kyllä pysty nyt muistamaan nimeä ja laiskottaa tonkia esiin mistään ohjelmasta.
 |
| The National Gallery ennen aukeamisaikaa. Ero on huomattava paria tuntia myöhemmin. |
Sunnuntaina olikin jännä olla liikkeellä taas aika aikaisin, lähinnä sen takia että hostellin aamiainen päättyi jo ennen yhdeksää, joten hereillä ja syömässä oli hyvä olla ihan ajoissa. Leicester Square ja Soho olivatkin mielenkiintoisia paikkoja ennen kuin oikeastaan mikään oli auki. Sohossa pyöriminen ja National Portrait Gallery oli lähinnä mielessä siis. Leicester Squaren ja Sohon seudussa tulikin oikeastaan liikuttua taas sen verran paljon, että melkein jo siellä ehkä osaa suunnistaakin. Charing Cross Roadilla kolusin antikvariaatteja, Ayn Randia tai Mannia en löytänyt, mutta kaikenlaista muuta mukavaa kyllä.
Jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti