Lontoo, sunnuntai

Kuvia. Tuli sentään kameran kanssa vähän heiluttua, on tuo pikku-sony sen verran kätevä kuljetella takin taskussa. 

Food market...

Sunnuntaina ajoin majapaikan löytymisen jälkeen heti takaisin Waterloon asemalle, koska halusin lunastaa maanantaisen keikkalippuni (jonka sain taikalaatikosta, ei tarvinnut kuin luottokortilla huitaista ja se tulosti kyseisellä kortilla aiemmin maksetun lipun ilman enempiä toimenpiteitä. Näpsää.) ja muutenkin oli tarkoituksena siis pyöriä Southbankin seudulla, kävellä Queen's Walkia ja niin edelleen. Royal Festival Hallin kyljeltä löytyi Real Food Market, tai jotenkin vastaavasti nimetty tori, josta sai vaikka mitä ruokaa. Luontevasti sitten vähän pyörittyäni ostin grillattua halloumia, hummusta ja vähän kaikkea muuta sisältävän wrapin kreikkalaista ruokaa myyvästä kojusta. Aika hyvää oli kyllä. Eikä hinnatkaan olleet mitenkään järkyttävät. Kuten kuvasta näkyy, aurinko paistoi aika kirkkaasti, ja porukkaa riitti.

Southbank Book Market, ja BFI Southbank.

Royal Festival Hallilta ei tarvinnut pitkään kulkea joen viertä, kun ensimmäiseksi huomasin BFI:n kyltit, ja sitten riveittäin kirjoja. Southbank Book Market oli sitten siinä aivan BFI:n edessä. Mitään en ostanut, mutta tuli kyllä selailtua. Kunnon kulttuurikasauma on kyllä tuo Southbank. 

Taitaa mennä lokeroon performanssi. Tyyppi seisoo siis jonkinlaisen hiekkaveistoksen päällä, joka vähitellen tuntui häviävän toisen musisoidessa. En jäänyt seuraamaan tilanteen kehittymistä tosin.

Millenium Bridge, sieltä uudemmasta päästä Lontoon siltoja, sekä St Paul's, joka on siis tuo suuri, pompöösi kupolikattoinen rakennelma joka siintää vastarannalla. Siellä on siis myös hostelli jossa yövyin, joskin siltaa pitkin en kyllä kulkenut kertaakaan vastarannalle.

Sunnuntaina en ehtinyt Southbankia suurempia turisteiluja, vaikka aamulla lähdin ihan suhteellisen hyvissä ajoin liikkeelle, ts. juna oli Fishbournessa puoli kymmeneltä, ja juna Frattonista noin tunnin myöhemmin. En ole ihan varma mihin aikaan olin perillä Waterloossa, mutta muistelisin että kello oli siinä kaksi kun sain repun toimitettua punkalle hostelliin. Eipä siinä enää montaa tuntia ollutkaan valoisan aikaa jäljellä, mutta onneksi Lontoossa ja briteissä ylipäänsä sunnuntai ei automaattisesti tarkoita sitä, että paikat on kiinni. Ihan oli elämää mukavasti ainakin etelärannalla. Siinä se aika meni kyllä mukavasti, kun kävelin Queen's Walkia Festival Hallilta aina Tower Bridgelle asti. Sen verran pitkä matka on kuitenkin kyseessä, että maanalaisella ajoin takaisin, ja vartti oli enää aikaa leffan alkuun kuudelta. 

BFI:n teatteri oli kyllä fiini, eikä mainoksia luonnollisesti. Sekä sitten Pasolini valkokankaalta, ei kyllä kokonaisuudessaan paljon mukavampaa sunnuntaita tule heti mieleen.