Pääsiäistä

Tämä ilta meneekin tällaisissa merkeissä. Aamupäivällä piti hinautua hyvissä ajoin keskustaan tukanleikkuuseen, siellä olikin ihan mukava lauantairuuhka. Katutaitelijoita ja shoppaajia ihmeen hyvissä tunnelmissa vaikka sää onkin kuulemma hyvin erilainen kuin viime pääsiäisenä. Parturi kertoi, että viime vuonna oli suorastaan lämmin, eli siinä parisenkymmentä astetta (70 degrees sanoi hän, koska fahrenheit.)

Nyt sitten vaan Altmanin Long Goodbye ja keksejä jotka eivät ihan onnistuneet, unohdin sitten suolan. Aina ei voi onnistua. 

"It's okay with me."

Havaintoja

Lightroomia selaillessani tulin siihen tulokseen, että englantilaisten viehtymyksessä punaiseen väriin on aivan selvä syy. Kolme ensimmäistä kuvaa Trafalgarin ympäristöstä, alin Portsmouthista.

Lunnon, London

Pääasiassa tämän vaihtuvan näyttelyn perässä rynnistin heti ensimmäiseksi kymmeneltä National Portrait Galleryyn.  Oli kyllä sen kolmentoista punnan väärti.

Man Ray -näyttely National Portrait Galleryssa, Soho ja kirjakaupat olivat kyllä taas hyväsunnuntai -materiaalia. Tuuli puhalsi kylmästi, mutta ei se sisällä paljon haitannut. Tajusin myös kääntyä ajoissa pois varsinaisesta National Gallerysta, kun totesin ihmismassan liiän tiheäksi taiteen katsomiseen. Hyväsunnuntai- mieli olisi kyllä mennyt menojansa siinä, jos vähänkin pidempään olisi viipyillyt. 

Tower of London

Maanantaina aloitin aamun  jättämällä väliin hostellin aamiaisen, koska en ajautunut hereille tarpeeksi ajoissa ja ennen yhdeksää ravintolaan jonotti vielä hirveät määrät ranskalaisia teinejä. Voin kertoa, että edellinen iltakin oli aika levoton, kun käytävillä kirmaili huutelevia lapsia. Joku kouluretki oli siis heillä. Lähdin suosiolla liikenteeseen, ja söinkin sitten kunnon jööti-brittiaamupalan ennen Towerin aukeamista siinä lähistöllä olleessa paikassa pienen bussiajelun jälkeen. Suuntasin nimittäin ihan aamun kuluksi ensin pohjoiseen Rotherhithesta, eli joen yli Itä-Lontooseen, mistä ajoin sitten bussilla Blackfriarsille ja sieltä sitten taas junalla Towerille. Sellainen pieni lenkura ajankuluksi.

Ruoka ei muuten ollut The Kitchenissä kuin punnan pari kalliimpi kuin YHA:lla, ja laatu oli jokseenkin muuta toista vaikka ei se hostellinkaan ruoka mitään hirveää ollut. Lisäksi oli ystävällismielinen tarjoilija opastamassa pöytään heti lämmittimen viereen. Kyllä kelpasi. 

Kun oikein tiirailee, ihmislauman ympäröimänä on opastuskierrosta aloitteleva Yeoman Warder, nk. Beefeater.

Towerissa oli aika hyytävää tuulen ansiosta, joten tällä kertaa ihmismassa koitui ihan hyödyksi. Satuin kerrankin hyvään aikaan paikalle, eli opastettu kierros alkoi pienen odottelun jälkeen. Kun porukkaa oli tiiviinä kasana oppaan, eli Yeoman Warderin ympärillä niin ei tuuli niin pahasti jäädyttänytkään. Lisäksi walesilainen opas oli ihan lystikäs heppu, kaiken kaikkiaan suositeltava kierros jos joskus sattuu sopiva tilaisuus. Kruununjalokivet ohitin jokseenkin automaattisesti, ei tehnyt mieli lähteä jonottamaan. 

Yksi ylipainoinen Towerin korppi. 

Towerista suunnistin taas Sohoon, tällä kertaa ihan ostos- ja löytöretkeilymielessä. Missiona oli löytää Lomographyn puoti, joka sijaitsi Sohossa kadunpätkällä, jota ei ole edes itselläni mukana oleviin karttoihin nimetty. Aika mielenkiintoista oli kääntyillä Sohon pikkukaduilla nurkille, joilla ei vielä aiemmin ollutkaan kävellyt, voin kyllä tätäkin harrastetta suositella, on nimittäin aika lystiä. Löytyihän se Newburgh St ja Lomon putiikki että sain ostaa filmiä. 

Onneksi on melkein joka kulmalla Lontoossa alueen karttoja tarjolla, että eksymisen ei pitäisi ainakaan noilla alueilla olla mahdollista. Tyytyväisyyttä herätti myös se, että osasin nenän perusteella suunnistaa uudemman kerran Covent Gardenin suuntaan ja löytää Urban outfittersin jossa  olin käynyt edellisenä päivänä. Piti palata ostamaan reppu, jonka edellisellä visiitillä vielä olin jättänyt mietintämyssyyn. 

Illalla kävin Leicester Squaren tuntumassa Prince Charles Cinemassa katsomassa kaksoisnäytöksen (mikä lie double bill suomeksi) The Driver (1978) ja Drive (2011). Oli kyllä kiva teatteri, jännästi maan alla sali ja melkoisen mukavat penkit. Eipä tällä kertaa sen kummempia. Säätä katselin äsken kotiin tultua forecasta, ja arvelin että jos vaikka Portsmouthiin lähtisi taas viikonloppuna tai pitkänäperjantaina. Kaitlyn lähtee kandalaisen toverinsa kanssa hurvittelemaan Walesiin ym. pääsiäislomiksi, niin pitäähän tässä nyt jotain itsekin kehitellä vielä ennen kuin ihmisiä saapuu tänne, hupsista vaan, ensi viikolla.

Lontoota taasen

Lontoosta olen taas palannut, asumuksen kotoisaan viileyteen. Kärpäsiäkin on tänne jostain löytynyt... no, nyt enää vajaa viikko tätä kuuta jäljellä, olisikohan aivan epärealistista toivoa että huhtikuu toisi lämpimämpää. Tästä tulikin mieleen, jotkut Iltasanomia lukevat ovatkin tainneet huomata jutun jonkun vitsikkään englantilaisen Suomen Lontoon suurlähetystöön lähettämästä sähköpostista, jossa pyydetään Suomea lopettamaan kylmän sään toimittaminen Englantiin... kuulemma on mitä epäystävällisintä toimintaa sellainen. 

Onneksi aurinko sentään paistaa Chichesterissä, eikä ole lunta. Oli nimittäin Lontoon eteläpuolella lunta maassa.

Joka tapauksessa, tällä kertaa ei sitten kuvia tullutkaan otettua mitenkään runsaasti, joten mitenkään kattavaa kuvareportaasia ei ole nyt tarjolla. Jotain kuitenkin. 

Rotherhithen overground-asema. 

Koska en varaillut yösijaani mitenkään turhan aikaisin, sain huomata, että kaikki vähän enemmän ytimessä olevat YHA:n hostellit olivat jo viikonlopuksi täynnä. Koska St Paul'sin YHA oli aika mukava ja siisti paikka, päätin siis tälläkin kertaa luottaa kyseisen ketjun/yhdistyksen paikkaan joten päädyin sitten Thamesiden hostelliin Southwarkin alueelle, vai olikohan se jo Docklandsiä? Paha on aina sanoa noista alueista aivan tarkalleen. Aika idässä etelärannalla kuitenkin. Hyvät liikenneyhteydet kuitenkin on, asemalta 500 metriä  hostellille ja busseja kulkee että ei aina tarvinnut edes kävellä sitäkään väliä.  

Surrey Water -kanava Thamesiin. Lunta tuli lauantaina ja sunnuntaina, että aikalailla eri säät kuin viime visiitillä.

Royal Albert Hall ja joku Noel Gallagher.

Lauantai-iltapäivänä hankkiuduin Lontooseen, mutta loppujen lopuksi en silloin hirveämmin turisteillut, kävelin ympäri Kensingtonia ja Victoria ja Albert -museossa katselin joitakin tunteja. Sitten seitsemäksi oltiinkin sovittu jo tapaaminen Oonan ja Annen kanssa Royal Albert Hallille. Teenage Cancer Trustin iltama oli kyseessä, esiintyjinä Noel Gallagherin lisäksi Damon Albarn ja Graham Coxon, joka esitti Michael Horowitzin kanssa erityisesti iltaa varten tehdyn ja itseäni puhutelleen laulu-runoelman. Muutoin kyllä oli vähän pettymys se, että Albarn ja Coxon eivät esiintyneet kuin puolisen tuntia, mikä ei oikein vastannut mainontaa ainakaan meidän nähdäksemme. No, ainakin Gallagher esitti omien, ehkä hieman tylsempää Oasista muistuttavien, biisiensä lisäksi myös Wonderwallin ja muita Oasis-hittejä mikä nyt tyydytti hieman. Ei menty siis ihan Steven Wilson-sfääreihin tällä kertaa, mutta aika jännä olisikin ollut jos niin olisi käynyt. Olihan se kuitenkin ihan jees, kun Albarn ja Gallagher vielä yhdessä musisoivat yhden Blur-biisin verran. Ai niin, aivan alkuun esiintyi joku ihan mukiinmenevä kaveri metronomin kanssa, mutta en kyllä pysty nyt muistamaan nimeä ja laiskottaa tonkia esiin mistään ohjelmasta. 

The National Gallery ennen aukeamisaikaa. Ero on huomattava paria tuntia myöhemmin.

Sunnuntaina olikin jännä olla liikkeellä taas aika aikaisin, lähinnä sen takia että hostellin aamiainen päättyi jo ennen yhdeksää, joten hereillä ja syömässä oli hyvä olla ihan ajoissa. Leicester Square ja Soho olivatkin mielenkiintoisia paikkoja ennen kuin oikeastaan mikään oli auki. Sohossa pyöriminen ja National Portrait Gallery oli lähinnä mielessä siis. Leicester Squaren ja Sohon seudussa tulikin oikeastaan liikuttua taas sen verran paljon, että melkein jo siellä ehkä osaa suunnistaakin. Charing Cross Roadilla kolusin antikvariaatteja,   Ayn Randia tai Mannia en löytänyt, mutta kaikenlaista muuta mukavaa kyllä. 

Jatkuu...

Lunnon jälleen

British Museum

Westminster Abbey

Huomenna taas Lontooseen, tällä kertaa yhden yön pidemmälle reissulle. Peräti kaksi kokonaista päivää aikaa hortoiluun! Jos vaikka ehtisi käydä paikoissa ennen sulkemisaikaa tällä kertaa. Ajoitus hyvä, lumisadetta on luvattu koko viikonlopulle Lontooseen. 

Viimeisetkin formatiiviset ovat saaneet palautteen, ja taas tuli toinen takaisin hyvinkin positiivisin palauttein ja toinen keskihyvin. Aihetta tyytyväisyyteen, näkisin. Tämän lisäksi aloitin jo kirjoittamaan toista summatiivista eilen, järkyttäen itseni ja toverit. Viikon päästä onkin jo pitkäperjantai, hupsista.

Se sää

Lisää mukavia sääuutisia. 

Timesin sivuilta sain lukea, että tämä maaliskuu on aika lähellä tavoitetta "kylmin maaliskuu 17 vuoteen". 

(Alkuperäinen uutinen.)

Onneksi näillä lakeuksilla se ei kuitenkaan tarkoita välttämättä edes pakkasia muualla kuin pohjoisessa. 

Loppuun lohdullisen aurinkoinen kuva Westminsteristä parin viikon takaa. 

Britannian parhaimmistoa

Vaihtopaikka ei taida todellakaan olla hullumpi, The Sunday Times julkaisi tänään 101 Britannian parasta paikkaa elää, ja Chichesterkin löytyi Kaakkois-Englannin alta. Tässä on linkki juttuun, mutta taitaa olla maksullinen. Kaappasin siis tähän Chichesteriä koskevan osuuden. 

Tämä siis The Timesin nettisivuilta. 

Arundel, II

Vielä muutama ankean harmaa kuva lisää Arundelista. 

Katedraali lymyilee Arundelissakin, joskin tällä säällä ja sijaintinsa ansiosta vielä jotensakin uhkaavampana kuin yleensä. Ohikävellessä kuultiin vielä melko tuomiopäivänkuuloisia urkusäveliä sisältä. Tunnelman luo katolinen kirkko.

Kuten näkyy, poislähtiessä paistoikin jo aurinko.

Ostokset kuvattuna.

Se oli Arundel. Ensi viikonloppuna taas Lontoo, pitäisi varmaan jo varailla taas hostellista paikkaa, kun tällä kertaa olen ihan viikonlopun yli. Harmillisesti tosin olisi kutsu samalle sunnuntaille yliopiston harrypotter-assosiaation järjestämään Harry Potter-visailuun, mikä kuulostaa sangen lystiltä. Lauantain keikkalipusta tosin jo maksoin, ja toveri Oona on koko viikonlopun Lontoossa, joten kaipa se Lontoo voittaa kuitenkin, ja ehtiipähän nähdä ja turisteilla enemmän tällä kertaa, jos olisi lauantaista tiistaihin tms. 

No, vielä tänä iltana Holy Motors New Parkissa, mukavaa on se. 

Arundel, I

Tänä aamuna olikin mitä parhain sää lähteä vähän paikallisretkeilyä harjoittamaan, kun vettä tuli välillä kuin saavista. Kaitlynkin oli saanut osakseen auto+lätäkkö -roiskeet, ja sateenvarjot eivät oikein pitäneet tuulesta. Toisin sanoen hienosti alkoi aamu kaikin puolin. Arundeliin joka tapauksessa junailtiin, koska pääasiallinen agenda oli käydä läpi kirjakauppoja ja etsiä tiettyä Anthony Burgessin kirjaa Kaitlynin kanadalaiselle toverille. Ei löytynyt Burgessia, mutta tulipahan nähtyä vähän Arundelia turistisesongin ulkopuolella, ja syötiin myös aika perienglantilaista lounasta myös. Tee oli lisäksi parasta mitä täällä ollessa olen saanut, ja muutoinkin kyllä. 

Union Jack/Flag Arundelin linnan muurilla kauniisti hulmusi sateessa ja tuulessa.

Arundelin mäeltä oli aika hienot maisemat.

Linna eri kulmasta. Näytti ainakin itsestä paljon isommalta kuin Windsor esimerkiksi, mutta se saattaa myös johtua siitä, että sitä yleensä tuli tarkasteltua enemmän alakulmasta mäen juurelta. 

Arundelin linna ei siis ollut auki vielä tähän aikaan keväästä, vasta tämän kuun lopussa aukeavat ovet taas yleisölle. Aika lailla sama tarina kuin Portsmouthissa. No, ei ole kovin suuri vaiva hankkiutua paikalle, junalippu railcardin kera maksoi noin £3, ja tosiaan junalla ei mene montaa minuuttia, jos osaa osuttautua hyvään aikaan asemalle ja oikeaan junaan. Muutoin se on ehkä vähän säätämistä ja odottelua asemilla mikä tuntuu hassulta, koska kaikkiaan Chichesterin ja Arundelin välillä ei ole kuin kaksi muuta asemaa, Barnham ja Ford. 

Väliaika, tauon paikka

Ei kyllä patsas ole ehkä sieltä hienoimmasta päästä. Lähinnä vähän erikoinen ratkaisu kun kyseessä on, tunnistettavin termein, ensimmäisen maailmansodan Churchill. Churchill taisi tosin saadakin ainakin osan opistaan Lloyd Georgelta. 

Suomalaisyleisölle todennäköisesti  melko tuntematon Lloyd George nyt tähän kuvitukseksi, kun ei oikein muuta kuin viileän sään päivittelyä ole ollut toiminta viimeaikoina. Sain kylläkin omasta mielestäni erittäin hyvää palautetta Modern Britain -formatiivisesta, joten siltä osin Lloyd George käy tähän aivan mainiosti. National Imaginations jäi sinne keskihyvän tienoille, ei mitenkään ihme sinänsä, kun näitä kahta tein yhtä aikaa ja Modern Britain sai enemmän huomiota, koska a) Chandlerille ei tuntenut kehtaavansa palauttaa ihan mitä tahansa, ja b) aihealueeseen tuli perehdyttyä tarkemmin, koska etukäteistietoa ei ihan hirveästi ollut. 

Tämä viikko onkin oikeastaan mennyt ihan mukavasti tehden kaikenlaista muuta, tosin vähän jo olen alkanut mietiskelemään National Imaginationsin summatiivista esseetä, koska kyseistä kurssia ei ole itseasiassa enää jäljellä kuin kaksi kertaa, sitten on kuukausi palautukseen. Tähän liittyen olen katsonut joitakin 60-lukulaisia filmejä, ajatuksena kirjoittaa Hollywoodin murroksesta ja uudesta ohjaajasukupolvesta... lukemaankin on joutanut, Philip K. Dickin lopetin tässä ja aloitin heti perään Gaimania. Ihan on mukavaa kun voi istua kirjan, viltin ja teen kera, kun ulkona tulee milloin mitäkin alas, silloin kun ei paista aurinko. On nimittäin oikeasti vaihtelevaa ollut viime päivät. 

 Huomenna Kaitlynin kanssa mennään sentään Arundeliin pyörimään. 

Takatalvi

"Winter brings back ice, snow and bitter winds... with spring only days away"

Näin uutisoi The Times.

Ikkunasta kerättyä todistusaineistoa asioiden tilasta. Aika sympaattinen on tuo vastapäinen talo. 

"Everything is coming together to make it feel thoroughly unpleasant.” Epämukavuudella viitataan ilmeisesti Venäjältä puhaltaviin arktisiin tuuliin, jotka ikävästi aiheuttavat takapakkia hyvältä vaikuttaneeseen kevääseen. Vädret växlar... tosiaan vasta lauantaina oli viitisentoista astetta lämmintä, aurinko paistoi ja meinasin läkähtyä yliopistolle kävellessä, kun en ihan odottanut niin lämmintä ilmastoa. Iloinen puoli on se, että saan istua vaikka koko päivän kotosalla: eilen illalla tyrkkäsin War Memory-esseen palautuslaatikkoon ja se oli sitten viimeinen tehtävä tällä erää. Joskin kahta summatiivista olisi varmaan hyvä alkaa katselemaan jo etukäteen, jos vaikka järjestäisi vähän enemmän aikaa sillä tavalla kokeisiin valmistautumiseen. (...) 

Sinänsä tämän formatiivisen tekeminen meni ihan leppoisasti, kun Kaitlynilla oli sama essee tehtävänä, niin istuttiin sitten kumpikin kirjastossa kirjoittamassa. Eipähän tarvinnut tapella Rousson kirjasta, ja käytiin sitten juhlistamassa voittoa formatiivisista leffassa. Nyt sitten saa ihmetellä, että mitä sitä nyt tekee, kun ei olekaan hirveä työmäärä väijymässä. No ei nyt varsinaisesti, koska tekemistä aina löytyy, ihme kyllä. Esimerkiksi pyykkiä on päässyt kertymään, kun en kotona ole pahemmin ehtinyt istumaan.

Nyt jännityksellä odotan, että pidetäänkö huominen luento, koska lumisateen ilmeisesti odotetaan jatkuvan ainakin huomisaamuun asti.  

British Museum ja vaihtuvat näyttelyt

Guardian kertoo pienesti näistä aiemmin mainitsemistani kahdesta vaihtuvasta näyttelystä. 

Kuva on British Museumin sivuilta. 

"The past is a foreign country, they say. Art is a passport to it."

Lontoo, maanantai pt II

Green Park

Green Parkin läpi siis oikaisin Piccadillylle, ja kävin jopa shoppaamassa. Sattui nimittäin taas puoliksi tuurilla Euroopan suurin kirjakauppa (ainakin pari vuotta vanhan Lontoo-oppaan mukaan), Piccadillyn Waterstone's.  Onnistui taas itsehillintä rajoittamaan toimintaa jonkin verran, ei lähtenyt mukaan kuin kaksi pokkaria, Philip K. Dickin Do Androids Dream of Electric Sheep ja Neil Gaimanin American Gods. Varsinkin tuota PKD:n kirjaa olen ollut vailla aika kauan, joten aika juhlaa. 

Olipa taas lokilla ajoitus. Trafalgar Square, Nelson's Column.

Piccadilly Circucksesta en edes ottanut kuvia, oli turisteja. Painelin vähemmän ruuhkaista reittiä sitten Trafalgarille, joka olikin päivän turistikierroksen viimeinen varsinainen kohde. National Gallery sattui nimittäin olemaan enää puolen tunnin päässä sulkemisajasta, joten en edes yrittänyt pistää jalkaa eteistä sisemmä. Eikä siinä olisi paljon ollut aikaa muutenkaan, kun piti ehtiä vielä syödä ennen illan menoja. Loppujen lopuksi hostellille pääsemiseen, ruoan hankkimiseen ja taas Southbankille itsensä toimittamiseen meni kuitenkin sen verran aikaa, että olin joskus varttia vaille kahdeksan Royal Festival Hallilla, kun showtime oli kahdeksalta. Ei sinänsä hullumpi ajoitus. 

Kaljut paistaa, yritin kyllä ottaa ihan vain yleiskuvaa fiinistä konserttisalista. SW:n äitikin oli paikalla ja vielä kuninkaallisessa aitiossa, mikä periaatteessa näkyy tuossa kuvassa. Vanhaksi on varmaan tullut, kun osasi arvostaa sitä, että sai istua keikalla.

Steven Wilson toimi, kuten taisin jo joskus aiemmin mainita. Toisaalta ei tuolta keikalta odottanut mitään muuta kuin erityisen tasokasta musisointia. Huomioin myös, että oli melko korkea keski-ikä ainakin tuolla piippuhyllyn seuduilla, missä itse olin. Heijastanee sekä SW:n vanhettumista kenties, ja toisaalta musiikkilajin tiettyä nostalgia-arvoa ehkä. Tiedä häntä. 

Waterloo ja Portsmouth and S'Sea -juna. 

Aamulla olin jo ennen seiskaa liikkeellä, koska puhelimesta loppui akku enkä laittanut rannekelloa sängyn vierelle, joten tuli pieni virhearvio ylös hinautumisen kanssa. Tai alas, koska minulle sattui yläpunkka. Siinä sain sitten jonkin aikaa odotella hostellin aamiaista, mutta olinpahan jo ennen yhdeksää Waterloossa, ja aika sopivasti siinä noin kymmentä vaille yhdeksän lähtevässä junassa. Täkäläinen lippu-ja junasysteemi on sinänsä mukava, koska lipun kun ostaa, sen voi käyttää (melkein) mihin aikaan tahansa sinä päivänä, millä vain reitillä. Ei siis paineita juniin ehtimisestä tai reitin suunnittelusta. Sitä vain painui ensimmäiseen junaan joka lähti oikeaan suuntaan, ja kuulutusten perusteella sitä osasi navigoida ilman mitään häslinkiä. Fishbournessa olin sitten tosiaan ennen yhtätoista. Ehkä hieman väsytti, mutta jotenkin sitä selvisi luennolle ja tosiaan vielä illalla leffaan. 

Tänään sain taas yhden esseen raavittua jollekin mallille, vaikeaksi käyvät nämä sanarajoitteet, koska oli jo kolmensadan ylimääräisen sanan ongelma yhdessä vaiheessa. Aika tarkkana saa olla siitä, että pysyy aiheessa. Tosiaan kyllä tulee olemaan mielenkiintoista palautteen saaminen. Nyt on kuitenkin sitten 3/4 esseestä tehtynä, maanantaiksi viimeinen, ja sitten taas helpottaa vähän. Sitten on kohta pääsiäinen. Mihin tämä aika oikein menee.

Lontoo, maanantai pt I

Olin jo yhdeksän aikaan nerokkaasti aamun työläisliikenteessä menossa maanantaina. Ei ehkä ajoituksista hienoin, mutta eipä siinä pahemmin kyllä edes ahdistanut, kun ei heti täysimpään junaan tellännyt. Koska en ollut suuremmin suunnitellut liikkumisiani, jäin metrosta Oxford Circuksen asemalla ja katselin sitten ympärilleni. Loppujen lopuksi päädyin sitten British Museumiin, kun tajusin että se on aivan lähinurkilla. 

Kentauri juuri aikeissa iskeä kreikkalaista vesiruukulla. Jostain syystä nämä ovat aika lystikkäitä. Parthenonista lähtöisin.

Assyrialaiset portinvartijat. Ei siis ihan babylon, eikä etruski. 

Taisi mennä noin neljä tuntia museota ihmetellessä, ja en edes kaikkia osastoja käynyt läpi, kun juutuin kiinnostavien äärelle aina toviksi kerralla. Toisaalta tällä tekniikalla kun itsekseen käy muutamaan otteeseen vielä, niin ehkä tulee aika paljon tarkemmin tutustuttua, kuin jos yrittää yhdellä kertaa juosta kaikki katsomassa. Vaihtuvat näyttelyt kyllä pitää käydä, tällä hetkellä on jääkautista taidetta toinen muistaakseni, ja toinen liittyen Pompejiin ja Herculaneumiin aukeaa tässä kuussa. 

Westminster Abbey lymyilee taustalla. Juuri ehdin oville toteamaan, että viimeiset turistit päästettiin sisään, kun kello kävi tuntia ennen sulkemista. Curses.

British Museumilta piti palata hostelliosastolle joksikin aikaa raatoamaan, kun ei tuollaisia museotaaperteluja kunto kestä samalla tavalla kuin rehellistä kävelyä ilmeisesti. Siinä hostellin vieressä oli sushi-ketjun paikka, joten kävin siellä sitten syömässä. Ei ollut ihan kappa-sushi-hyvää, mutta menettelihän tuo. Ainakin sai istua siinä hihnan äärellä ja noukkia ruokansa sieltä samaan tapaan kuin Japanissa. Englantilaiseen tapaan oli myös kyllä ihan lystikkäät asiakaspalvelijat. Iltapäivä oli siinä vaiheessa jo sen verran pitkällä, että Westminsterissä tapasin abbeyn sulkemisajan. Tulipahan kuitenkin parlamenttitalo, Big Ben ja pieni mielenosoitus todistettua, samoin David Lloyd George ja Churchill nähtyä.

Guards' house, tai jotain vastaavaa, siinä Birdcage Walkin varrella matkalla Buckinghamiin. Oli joka tapauksessa jonkinlaiset harjoitukset menossa, upseerit heiluivat mittatikkujen kanssa ja marssittivat porukoita. Vaikutti olevan ainakin käskyttäjäosastolla lystiä. 

Westminsteriltä kävelin sitten Buckinghamin suuntaan, ilman suurempia suunnistuksia osuin jopa Birdcage Walkille. Oli kyllä erinomaisen mukava kävelysää, ja St James's Park siinä vieressä oli aika nättinä. Oravia näkee täällä kyllä jatkuvasti. Buckinghamin porteilla asti en edes käynyt, katselin vain että siellä se on, ja käännyin Green Parkiin päin ja kohti Piccadillya.

Lontoo, sunnuntai

Kuvia. Tuli sentään kameran kanssa vähän heiluttua, on tuo pikku-sony sen verran kätevä kuljetella takin taskussa. 

Food market...

Sunnuntaina ajoin majapaikan löytymisen jälkeen heti takaisin Waterloon asemalle, koska halusin lunastaa maanantaisen keikkalippuni (jonka sain taikalaatikosta, ei tarvinnut kuin luottokortilla huitaista ja se tulosti kyseisellä kortilla aiemmin maksetun lipun ilman enempiä toimenpiteitä. Näpsää.) ja muutenkin oli tarkoituksena siis pyöriä Southbankin seudulla, kävellä Queen's Walkia ja niin edelleen. Royal Festival Hallin kyljeltä löytyi Real Food Market, tai jotenkin vastaavasti nimetty tori, josta sai vaikka mitä ruokaa. Luontevasti sitten vähän pyörittyäni ostin grillattua halloumia, hummusta ja vähän kaikkea muuta sisältävän wrapin kreikkalaista ruokaa myyvästä kojusta. Aika hyvää oli kyllä. Eikä hinnatkaan olleet mitenkään järkyttävät. Kuten kuvasta näkyy, aurinko paistoi aika kirkkaasti, ja porukkaa riitti.

Southbank Book Market, ja BFI Southbank.

Royal Festival Hallilta ei tarvinnut pitkään kulkea joen viertä, kun ensimmäiseksi huomasin BFI:n kyltit, ja sitten riveittäin kirjoja. Southbank Book Market oli sitten siinä aivan BFI:n edessä. Mitään en ostanut, mutta tuli kyllä selailtua. Kunnon kulttuurikasauma on kyllä tuo Southbank. 

Taitaa mennä lokeroon performanssi. Tyyppi seisoo siis jonkinlaisen hiekkaveistoksen päällä, joka vähitellen tuntui häviävän toisen musisoidessa. En jäänyt seuraamaan tilanteen kehittymistä tosin.

Millenium Bridge, sieltä uudemmasta päästä Lontoon siltoja, sekä St Paul's, joka on siis tuo suuri, pompöösi kupolikattoinen rakennelma joka siintää vastarannalla. Siellä on siis myös hostelli jossa yövyin, joskin siltaa pitkin en kyllä kulkenut kertaakaan vastarannalle.

Sunnuntaina en ehtinyt Southbankia suurempia turisteiluja, vaikka aamulla lähdin ihan suhteellisen hyvissä ajoin liikkeelle, ts. juna oli Fishbournessa puoli kymmeneltä, ja juna Frattonista noin tunnin myöhemmin. En ole ihan varma mihin aikaan olin perillä Waterloossa, mutta muistelisin että kello oli siinä kaksi kun sain repun toimitettua punkalle hostelliin. Eipä siinä enää montaa tuntia ollutkaan valoisan aikaa jäljellä, mutta onneksi Lontoossa ja briteissä ylipäänsä sunnuntai ei automaattisesti tarkoita sitä, että paikat on kiinni. Ihan oli elämää mukavasti ainakin etelärannalla. Siinä se aika meni kyllä mukavasti, kun kävelin Queen's Walkia Festival Hallilta aina Tower Bridgelle asti. Sen verran pitkä matka on kuitenkin kyseessä, että maanalaisella ajoin takaisin, ja vartti oli enää aikaa leffan alkuun kuudelta. 

BFI:n teatteri oli kyllä fiini, eikä mainoksia luonnollisesti. Sekä sitten Pasolini valkokankaalta, ei kyllä kokonaisuudessaan paljon mukavampaa sunnuntaita tule heti mieleen. 

Lunnon

Sunnuntaina menin, tänään olin noin yhdeltätoista aamulla kotona. Vähän raadottaa, varsinkin kun huomenna pitää taas hankkiutua kahdeksaksi yliopistolle ottamaan kiinni viikonlopun lukemisia. Hienosti tälle keskiviikolle sattui seminaari sotamuisteloihin, että ei tekeminen ainakaan lopu. Illan ratoksi kuitenkin pieni otos sunnuntailta. 

Hölmösti otettu kuva, niin joutui muokkaamaan rutkasti, että sai tärkeimmän näkyviin. British Film Institutin Southbankin teatteripytinki siis tasan tuossa, ja saatoinkin käydä vähän BFI:n puodissa ostamassa filmejä ja katsomassa Pasolinin leffan illalla. 

Leffasta tullessa oli aika mukavat iltavalaistukset Thamesilla. Westminster ja Big Ben siellä, vaikka tuskin tarvinnee osoitella sormella. London Eye jää ihan omalle rannalle viereen. 

Kävelin Southbankilta aina Towerin sillalle asti, kuten näkyy. Näkyy myös, että oli englantilaisittain erittäin hyvä sää. Ei satanut nimittäin kertaakaan parin päivän aikana, aurinko vain paisteli. Tänään oli mukava tuoksu ilmassa, kevät kenties. 

Kaksi yötä olin, ja ne vietin YHA:n eli Youth Hotel Associationin hostellissa St Paul'sin katedraalin vieressä, käytännössä katsoen ihan Cityn laidalla. En osaa itse asiassa tarkkaan sanoa mistä se City alkaa ja loppuu, mutta tuli kuitenkin tehtyä pieni kierros sillä alueella, ja kyllä sen Cityksi huomasi, tarkemmin kuvailematta. St Pauls'sissa en edes käynyt sisällä, ihme kyllä. Kyseisen överipompöösin rakennelman varjossa sitä asusteli, mutta aina vaan kuljin siitä etupihan poikki suoraan hostellille tai maanalaiselle. No, enimmäkseen paikat tuntui jäävän käymättä, kun taisin vain kävellä ympäriinsä täysin kaiken tehokkaan turistijuoksentelun hyljänneenä. Kun tietää, että parin viikon päästä olen tulossa kuitenkin uudestaan, ja sitten vielä pariin otteeseen luulen, niin siinä ei hirveitä paineita ole. Seuraava reissu on siis, 23.3. silloin Royal Albert Hallissa musisoi Noel Gallagher jota toveri Oona on menossa katsomaan, ja kun lippu oli heillä tarjolla niin mikäs siinä. Tämänkertainen retkihän oli siis Steven Wilsonin eilisen keikan aiheuttama, ja oli kyllä joka penningin väärti kaikin puolin. 

Tänään sitten iltapäiväksi pitikin jo tosiaan toimittautua luennolle, ja nyt illalla käytiin Kaitlynin kanssa katsomassa New Parkissa Haneken Amour ennen kuin ehti pois ohjelmistosta. 

Intermission

Siellä täällä on huomattavissa elämää kasvillisuuden parissa. Nyt kun on kerran maaliskuu, niin jos se lämmin sääkin sieltä vaikka tulisi. Ei yhtään haittaisi. Tosin tänään tuuli ei edes tuntunut syväjäädyttävältä, joten kyllä se siitä. 

Ensimmäiset formatiiviset sain palautettua palautuspäivänä tuttuun tapaan. Nyt on kaksi jäljellä, ja palautukset viikon päästä. Joutaa siis ihan hyvin hurvittelemaan, kyllä. Olen nimittäin sunnuntaina suuntaamassa Lontooseen, missä on tarkoitus olla tiistaiaamuun asti. Junalla pääsen Fishbournesta aikaisin Portsmouthin suuntaan ja sitten joko Frattonista tai Portsmouthin sataman asemalta Lontoon Waterloohon menevään kyytiin. En kyllä nyt ole aivan varma tarvitseeko tätä edes näin tarkkaan selostaa. 

Tarkoituksena on käydä Steven Wilsonia katsomassa Royal Festival Hallissa, ja ehkä vähän pyörimässä British Film Institute:ssa. Pitää nyt katsoa mitä kaikkea yrittää ottaa haltuun yhdellä kertaa. Westminster taitaa kuulua myös ensisijaiseen ohjelmistoon, en tiedä mikä politiikko minusta on tulossa kun on alkanut kiinnostaa taas vähän enemmän. Ehkä se johtuu siitä, että englantilainen politiikka ainakin 1900-luvun alussa oli melkoisen kiinnostavaa, tämän opin kiitos Contemporary and Modern British History -kurssin.  

Jättimäinen käsi yrittää esitellä South Bankia. Ensimmäisen sormen kohdalla Royal Festival Hall, ja BFI aika lähellä, sekä Waterloon asema. Eihän sitä tarvitsisi edes etelärannalta mihinkään mennä! 

Että ei mene liian puisevaksi luennoinniksi jälleen, vähän (luonto)kuvia loppuun. 

Tähän väliin: 

Palaamme aiheeseen Lontoo sitten joskus.