Arundel vielä kerran

Maanantaina oli kaunis päivä. Arundel Parkin löysin ihmisvirtaa seuraamalla, lomapäivän viettäjiä oli liikkeellä aika runsaasti. 

Pariisi - Notre Dame ja Montmartre

Notre Dame.

Montmartrelta tuli lähinnä kuvattua yksityiskohtia. 

Ehken ehta Invader? Tosin googlailulla ei ihan samaa tyyliä. Vastaavia näkyi muuallakin Pariisissa. 

Todettakoon Pariisin lopuksi, että kyllä jos kansallisia stereotypioita ajatellaan, niin kyllä tämä matka ainakin vahvisti niitä brittien ja ranskalaisten osalta omassa mielessäni. Oli nimittäin taas niin hyvä vastakohta  etenkin Eurostarin rajamuodollisuuksissa ranskalaisen ja brittiläisen virkailijan välillä. Ranskalainen ei tuntunut paljon välittävän mistään, ja britti oli brittiläisen aurinkoinen, tiedusteli voinnit ja sanoi kiitos suomeksi. Muutenkin kyllä Englantiin paluu tuntui vähän turhan mukavalta. Mainittakoon kuitenkin, että on ne ranskalaisetkin ihan mukavia oikeasti, ihan niin kuin ihmiset muualla yleensäkin. Britit vain ovat vähän omalaatuisia. 

Ranskalaisten suhteen ehkä jäi hieman kaihertamaan sekin, että siellä on vain rajattu määrä paikkoja varattuna reilipassin omistajille, ja sattui hieman huonosti omalla kohtaa eli ei ollut niitä enää torstaille. Sain kunnian maksaa sitten sen noin 70 euroa matkasta Strasbourgista Pariisiin. Onneksi tuli siellä Saksassa reissuttua junalla koko passin edestä. Huvituin kyllä Strasbourgissa kuulutuksia kuunnellessa siitä, että jopa minun huonolla saksallani kyseinen kieli tuntui harvinaisen selkeältä ranskalaisen kuulutuksen jälkeen. Saksassa voisi pyrkiä viettämään enemmänkin aikaa jossain vaiheessa, koska kyllä sen huomasi miten viimesyksyiset vähätkin opit palautuivat mieleen melko mukavasti paikallisia kuunnellessa. 

Pariisi - Tuileries, Seine, Père-Lachaise

Vuohi Tuileries'sa. Jos Louvren pyramidit ei saaneet tonkimaan kameraa esiin, niin vuohi kyllä...

Tuileries

Kameran linssi on kehittänyt ikävän läiskän jostain, ilmeisesti sisäpuolelle, koska minkään lajin puhdistustoimenpiteet eivät tunnu auttavan. 

En tainnut muuten paljon lähempänä Eiffeliä käydä. Taidan olla harvinaisen huono turisti. 

Père-Lachaisen hautausmaalla oli sentään vähän hiljaisempaa, ja tuoksui hyvälle.

Chopin, Eugene Delacroix ja Claude Chabrol tuli vastaan kävellessä. Jim Morrisonia tai Oscar Wildea en löytänyt, en toisaalta suuremmin etsinytkään.

Pariisista ei sen suurempaa kommentaaria. Hostelli oli mitä oli, ja sää oli aika surkea enimmän osan perjantaista. Lauantaina onneksi tosiaan paistoi aurinko, eikä tuullut samalla tavalla hyytävästi. Louvressa en käynyt kuin pihalla, koska jono sisälle oli aivan naurettavissa mittasuhteissa. Pariisissa turisteilu jäi myös tosiaan aika lailla katujen mittailuksi ja katselemiseksi. Eiffelin lähettyvilläkään en käynyt, lauantaina olin matkalla, mutta sitten totesin, että käytän aikani ennen Eurostarin lähtöä mieluummin Notre Damen tarkistamiseen. 

Kuvia seuraa vielä lisää lauantailta. 

Näin taas

Sattui silmään forecasta. Nyt voinee todeta, että ei taida ainakaan näiden perusteella hirveästi haitata Suomeen paluu.

Tänään kävin Arundelissa, onneksi tuli lähdettyä. Oli nimittäin kaunis  päivä ja kaupunkikin taas aivan erinäköinen kesätunnelmissa. Lisäksi tein puolivahingossa kirjalöytöjä, Milleriä, Beckettiä ja Atwoodia. Huonettakin sain taas asteen verran siivommaksi, että ei koko päivä mennyt vain lisää matkatavaraa hankkiessa... eihän tässä ole enää kuin pari päivää ennen lähtöä. 

Celle ja Bergen-Belsen

Tiistaiaamuna suuntasin siis Hannoveriin ja sieltä Celleen. Koska en lähtenyt erityisen aikaisin liikkeelle, olin joskus kolmen aikaan iltapäivällä Cellessä, joten Bergen-Belsenin visiitti siirtyi seuraavalle päivälle. Onneksi nämä kaksi päivää olin suunnitellut sen verran löyhästi, että pystyin elämään tarpeen mukaan. Berliinin ja Pariisin välillä oli siis kaksi päivää melkein miten tahansa käytettäväksi, ainut oli, että 23.päivä oli hostellivaraus Jules Ferrystä. Cellessä vietetyn yön jälkeen suuntasin sitten Karlsruheen, mistä ei ollut enää pitkä matka Strasbourgiin ja sieltä Pariisiin. Nämä pienemmät, suhteessa siis, kaupungit olivat siitä hyvät, että hostellissa sai kokonaisen dormin itselleen, koska muita yöpyjiä ei ollut niin paljoa. 

Keskiviikon sateinen Celle. Tiistaina oli vielä aurinkoinen sää kierrellä ja katsella aika viehkoa keskustaa, jonka rakennukset vanhaa perua ja kauniisti kunnostettuja. 

Aamusta pyrin lähtemään liikkeelle hyvissä ajoin, koska Bergeniin ja sieltä Belseniin ja muistoalueelle ei busseja kulje mitenkään turhan usein. Bergeniin menevään bussiin selvisin ihan mukavasti, mutta perillä sitten tahtoi tulla hienoisia ongelmia, koska en ollut muistanut varmistaa oikeaa pysäkkiä bussin vaihtamisen kannalta. Jäin sitten väärällä pysäkillä pois, ja sitten oikealla pysäkillä sain todeta seuraavan bussin kulkevan vasta reilun tunnin kuluttua. Päädyin sitten vaihtoehtoon kävely, koska kylteissä Belseniin mainittiin matkaksi vain kaksi kilometriä. En ottanut huomioon, että muistoalue ei ole varsinaisessa Belsenissä, vaan vielä hieman edempänä. Matkaa ei kuitenkaan kertynyt kuin noin kuusi tai seitsemän kilometriä, ja matkan varrella näin myös juna-aseman, jolta vangit marssitettiin eteenpäin leirille. 

Bergenin ja Belsenin puolivälistä alkaen jalankulkijoille on merkitty reitti Bergen-Belsenin leirille. 

Koska Bergen-Belsen hävitettiin sodan jälkeen, nyt jäljellä on lähinnä avointa aluetta ja tällaisia merkkejä antamassa osviittaa. Siellä täällä on myös rakennusten perustuksia ja muita jälkiä. 

Tällä kohtaa sijaitsi siis leirin pääsisäänkäynti, tie kulkee aivan vierestä (selän takaa). Gedenkstätten, eli muistomerkin/alueen varsinainen sisäänkäynti on hieman etempänä.

Pääportin seudun avointa maastoa. Metsästä etempää oikealta kuului aseiden ääniä, Naton joukot puuhailivat siellä omiaan, tuoden oman lisänsä paikan tunnelmaan. Heillä on siis jonkinlainen tukikohta Belsenissä, joka ulottui aivan tämän alueen lähelle.

Tässä hieman kuvaa varsinaisesta infoalueesta. 

 Suurehko osa alueesta oli täynnä joukkohautojen kumpuja, ja hautakiviä ja muita muistomerkkejä. Kaikin puolin aavemainen paikka, ja sää sekä natolaiset toivat tosiaan oman lisänsä. Inforakennuksissa oli muun muassa leirin vapauttaneiden brittien kuvaamaa filmimateriaalia ja runsaasti muita dokumentteja. Joitain ryhmiä ja ainakin yksi koululaisjoukkio pyöri alueella, joten hieman eloa ainakin paikalla oli, mikä on sinänsä ihan positiivista. Lopuksi voin todeta, että jos joku joskus arvelee haluavansa käydä Bergen-Belsenissä, kannattaa vaikka vuokrata auto. Ei ole bussilla vierailua tehty aivan turhan helpoksi, tai ainakin pitää osata tarkemmin ajoittaa toimintansa.

Vähän lisää Berliiniä

Tässä vielä pari kuvaa Berliinistä. Maanantaina kävin Museum für Film und Vernhesen:ssä, kun sää oli jo sitten hieman vilpoisampi aamusta, ja kyseinen museo muutenkin vaikutti kiinnostavalta käyntikohteelta. Olihan siellä sitten mm. Marlene Dietrichin vaatevarastoa näytillä, sekä runsaat määrät julisteita ja tietoa etenkin saksalaisen elokuvan alkutaipaleilta. Jännää oli. 

Museumsinsel ja Spree.

Jokseenkin joka puolella törmäsi erilaisiin esillepanoihin liittyen Kolmanteen valtakuntaan ja vainoihin.   Saattoi olla tekemistä jonkin verran sen kanssa, että Hitlerin valtaannoususta on tänä vuonna 80 vuotta? Tässä kuitenkin Marlene Dietrich, jota eivät vainot koskettaneet, mutta joka ei myöskään suostunut tekemään elokuvia Goebbelsin kanssa. 

Holokaustin muistomerkiltä. 

Mitten, eli keski-Berliinin alueella tuli pääasiassa kuljettua katsomassa niitä varsinaisia turistinähtävyyksiä. Onneksi kuitenkin Berliinissä asunut toveri suositteli ruokapaikkaa Kreuzbergissä, niin tuli muuallakin vähän pyörähdettyä (koska hostellin sijaintia en ilmeisesti laske tähän). Oli nimittäin jokseenkin erilainen alue ihan hyvällä tavalla, aivan niin kuin suurissa kaupungeissa yleensäkin keskustan ulkopuoliset alueet tahtovat olla mielenkiintoisempia. Ja ruoka oli erinomaista, joten hyvä että tuli käytyä. 

Täytyy kyllä todeta, että Berliinin juna- ja raitiovaunuverkosto tahtoo olla lievästi hämmentävä. Tuossa vaiheessa onneksi jo osasi karttoja tulkita sen verran, että osasin väärään suuntaan harhautumatta hostellilta Kreuzbergiin. Sunnuntaina vielä ihmeteltiin samassa dormissa yöpyneen henkilön kanssa sitä, miten sinne hostellillekin tuli löydettyä kun ei oikein eri linjat hahmotu junakartoista. Verrattuna Lontoon maanalainen on todellakin idiootinvarma.

Berliini - Tiergarten

Beethoven - Haydn - Mozart -Denkmal

Beethoven

Soutelu vaikutti aika hyvältä harrasteelta, kun lämpötila oli jossain +20-25 seuduilla. Tiergarten oli hieno alue kaikin puolin.

Siegessäule. En kiivennyt, ei hirveästi houkuttanut portaat tässä vaiheessa päivää.

Berliinissä olin kolme yötä. Lauantai oli loppujen lopuksi aika pitkä päivä, aamulla viiden junalla menin Lontooseen, että olin ajoissa sitten yhdeksältä lähtevässä Eurostarissa. Brysselistä Kölniin matka jatkui aavistuksen hitaammin, kun Thalyksen junaan tuli jonkinlainen sähkövika jossain välillä, ja vauhti ei ollut sitten mitenkään huimaava. Hostellissa Berliinissä olin sitten joskus yhdentoista jälkeen, mikä taisi olla pari tuntia myöhemmin kuin oli tarkoitus. No, eipä siinä mitään. Tässä välissä voisin mainostaa, että Generator osoittautui tällä kertaa erittäin hyväksi hostellivaihtoehdoksi, etenkin kun vertaa Jules Ferryn nuorisohostelliin Pariisissa. Generator oli halvempi, ja kaikin puolin laadukkaampi siisteyden ja toimivuuden kannalta. Joskus halpa ja hyvä kohtaa, en tosiaan maksanut kuin noin 13 puntaa yöltä. 

Sunnuntain vietin pitkälti Tiergartenissa ja sitten museosaarella. Sää ei olisi voinut olla parempi, lämmintä riitti ja aurinko paistoi koko päivän. Aika lailla erilaista, kuin mitä sitten myöhemmin viikolla etelämpänä. 

Kotona (Fishbournessa)

Ei se reissu ollutkaan kuin noin viikon mittainen, eilen illalla raahustin melko tyytyväisenä jokseenkin suoraan omaan sänkyyn. Suunniteltu Bryssel jäi välistä tällä kertaa, koska huomasin Saksaan mennessä junassa, että reilipassin voimassaoloaika päättyykin jo 26. eli tänään. Tiputin sitten yhden yön pois, mikäs siinä. Kyllähän tuossa jo hostelleja riittikin vähemmäksi aikaa. Tosin keskiviikkona taas olisi yksi yö, mutta se onkin Lontoossa. 

Matkasta lisää kuvien kera ehkä myöhemmin tänään, tai joskus. Pahasti alkaa vaikuttaa siltä, että kauniista säästä huolimatta pysyttelen sängyn tietämillä tai ainakin kotona tänään, on jalat aika tohjona. Kävelyä on nimittäin riittänyt aika runsaasti viime aikoina. Tosin kaipa tästä päivästä pitäisi ottaa vähät ilot irti, kun huomenna ymmärtääkseni on taas jonkin sortin bank holiday, ja paikat kiinni. 

Lukuvuoden loppu

Tänään oli viimeinen koe, joka meni huomattavasti paljon paremmin kuin edellinen. Freude! Mukava sinänsä, että viimeiseksi jäi vielä sellainen koe, että siinä samalla näki tovereitakin. Nyt sitten ihmiset alkaa hajoilla vähän ympäriinsä. Keskiviikkona tuli sentään kahviteltua Sarahin kanssa, ja eilen käytiin myös Even kanssa pubivisassa The Fountainissa aika suunnittelemattomasti, ja aika lystiä kyllä oli. Ei ihan brittiläinen euroviisutietous meillä hallussa, mutta kyllä tuossa jotenkin pärjäsi. Harmi vain sinänsä, että koko kevät oli tarkoitus käydä, ja nyt sitten jäi tänne ihan loppumetreille tämäkin harraste, kun olisi useamminkin voinut. No, tulipa edes sen kerran osallistuttua. Ihan mukavaa toimintaa etenkin kun enin osa päivästä oli kulunut saksalaisten historioitsijoiden kiistasta (historikerstreit) luettua, ja illasta aivot alkoivat jo paeta. 

Tämä viikko meni tässä, huomenna aivan liian aikaisin pitäisi sitten olla taas reissun päällä. Yhdeksältä lähtee juna Lontoosta Belgiaan, ja Brysselistä sitten jatko Saksaan ja Berliiniin. Herätys 3.45, ei kiitos. Näillä mennään, kuitenkin. Lisähuomio, tasan kahden viikon päästä olenkin sitten Suomessa. Matkalaukku on jo osittain pakattu ja työpöydän laatikot siivottu, että ei hirveä ahdistus iske mantereelta palattua. 

Viherrystä

Sunnuntaina olin kerrankin jokseenkin ajoissa liikkeellä leffaan ja jäi peräti kymmenisen minuuttia aikaa tapettavaksi. Tein sitten pienen lenkin itämuurilta Priory Parkiin ja ajoitus oli sikäli hyvä, että Kaitlyn tulikin vastaan kun suuntasin takaisin teatterille. Käytiin katsomassa Mathieu Kassovitzin Rebellion (L'ordre et la morale, 2011). Tässä kuvia sieltä itämuurilta tämänhetkisestä viherryksestä. Aika mukava sää oli kyllä, koska tuuli oli lämpöisähkö ja ilma kostea, mutta ei kuitenkaan satanut. Viikonlopun yli on kyllä ollut oikeasti stereotyyppisen brittiläistä, eli sateista ja harmaata. Ei ole kuitenkaan haitannut, koska tämäkin on ihan mukavaa, kunhan tuuli ei aiheuta hankaluuksia sateenvarjon käytön suhteen. 

Eilen bongasin ikkunastani peuroja nakertamassa ruohoa vastapäisellä niityllä. Siinä oli kyllä jo taas jännän äärellä. 

Tänään oli yksi koe, joka meni täysillä metsään käyttääkseni aika huonoa kielikuvaa. Enää on kuitenkin vain yksi suoritus jäljellä, joka on War Memory, ja sitten ohi on. Huomenna sosiaalisuutta ja lukemista, torstaina olletikin lukemista ja jääkiekkoa youtubesta kirjastossa ja perjantaina koe ja ehkä vielä leffaan. 

Äitienpäivää

Onnea muuten vielä äitienpäivänä kaikille onnittelemattomille ja jo kertaalleen onnitelluille äideille! Meinasi äitienpäiväkin jo unohtua, kun se täällä oli jo aiemmin keväällä. Tietenkään ei ollut tuoreempia kukkakuvia, vaikka niitä tällä hetkellä on aivan joka nurkalla. Esimerkiksi yliopistokin näyttää taas aivan erilaiselta, kun tulppaanit ja ties mitkä kukkii ja puissa on lehdet. Voin sanoa, että on taas aika iso kontrasti Joensuun kampuksen estetiikkaan. 

Lähdöllisiä asioita ja lintsaamista

Sattui vielä tasan oikean kokoinen kaikille lähetettäville kirjoille. Success! Nyt on myös todistusmateriaalia, että tällaisen pitäisi joskus sitten Suomeen asti saapua. Kunhan nyt pääsisi edes Chichesterin postiin asti. 

Vihjettä tulevasta. Berliinin ja Pariisin välillä on vielä parin päivän aukko, jota tässä yritän täyttää (mitä hilpeimmällä kohteella).

Otsikko on jälleen kerran aika tyhjentävä. Tosin aika ahkerasti aamupäivästä jo luin kyllä modernia Britanniaa varten ja tein jopa lukukelposia muistiinpanoja. Luistin vaan taas vähän muihin asioihin eli katselemaan asioita netistä tulevaa reissua varten, kuten mitäs ihmettä minä oikeastaan meinasin tehdä sitten siellä mantereella. Rail Europe pisti vähän alkuperäisiä suunnitelmia solmuun, näyttäessään eioota Berliinin ja Strasbourgin väliselle yöliikenteelle, millä olisin muuten säästänyt yhden hostelliyön. (Curses.) Toisaalta tämä tuli myös sopivasti siinä mielessä, että se avasti aivan uusia mahdollisuuksia: tiistaiaamuna menon Bergeniin (Kreis Celle) ja Bergen-Belsenissä vierailun. Samana päivänä voisi sitten vielä jatkaa matkaa... jonnekin. Joko Strasbourgiin tai Kölniin tai sinne jonnekin. Pitää vielä suunnitella. Olisi kyllä pitänyt ottaa se Saksa 1:sen kirja mukaan, saattaisi lippujenhankkimissaksa olla hyödyllistä kerrata. 

Eilen kävin siis ostamassa nätin ja näppärän royal mailin paketin kirjoja varten, ja nyt ne sitten odottaa raahaamista postiin. Meinasin jo aamulla lähteä sen kanssa liikkeelle, mutta muistinpa sitten tarkistaa, että onko se posti edes sunnuntaisin auki. Ei ole, ihme kyllä. Säästin onneksi sillä itseni taas yhdeltä harmistumiselta. Elokuvat odottaa teippiä, jolla saisin tuon käytetyn kameran kanssa tulleen pikkulaatikon jokseenkin turvallisesti/tehokkaasti suljettua. Kyseinen laatikko joutui jäämään pois kuvista, kun ei ole aivan yhtä photogeneettinen kuin tuo royal mail. Voi toista. 

Opiskelua vaihteen vuoksi

Tänään on ollut katsojatilastoissa jonkinlainen ryntäys jälleen, vihjaa varmaan että alkaisi olla päivittämisen aika. Pari viime päivää on mennyt tehokkaasti kirjoittaessa, enemmän tai vähemmän. Sain kuin sainkin esseen tehtyä torstaina 10+ kirjastotunnin  jälkeen ja palautettua eilen. Meinasi tulla aikataulullisia ongelmia, kun torstai-iltana vielä meinasin jättää eilisaamulle viimeiset viilaukset, mutta sitten sain kanssa-asukeilta kuulla, että seuraavana aamuna olisi porukkaa - mahdollisia vuokraajia -  tulossa katsomaan huoneita. Toisin sanoen piti odotella sitten asumuksella puolipäivään asti, eikä ketään tullut. Sitten sainkin melkoisella kiireellä toimittaa esseen laatikkoonsa ja sitten ravata New Parkiin että ehdin leffaan kuten sovittua Kaitlynin kanssa. Meinasi käydä hermolle vähän, mutta tiedä mikä sitten niille katsojille tapahtui, koska Paula kertoi iltapäivällä kun tulin kotiin, että ei ketään näkynyt eikä soittoakaan kuulunut. Hyvä että en jäänyt odottelemaan yhtään pidemmäksi aikaa. 

Bonuskuva Bognorista

Nyt helpottaakin hienoisesti, tiistaina ja perjantaina vielä kokeet ja se oli sitten siinä. Ankaraa kertausta vain vielä tähän ja viikon päästä Berliiniin.

Bank holiday

Eilen oli jonkin lajin julkinen pyhä, ei tosin aavistustakaan, että mikä. Bank Holidayn nimellä kulkevat täällä joka tapauksessa kansalliset vapaapäivät, niin ainakin ymmärsin googlen avustuksella. No, tämä ei varsinaisesti vaikuttanut omiin tekemisiin muuten, kuin että LRC, 'Learning Resource Center' eli tuttavallisemmin kirjasto oli suljettu. Hyvä syy lähteä hortoilemaan taas. Päädyin sitten puolivahingossa Fishbournen asemalle, ja koska seuraava juna Porstmouthiin oli vain muutaman minuutin odottelun päässä, päädyin sitten taas sinne. 

Se on kyllä aika hauskaa täällä, että kuten eräskin Lontoolaisbloggari vastikään päivitti blogissaan, lämpötilan mennessä yli 15 asteen kyseessä on 'scorcher' eli laimeasti ilmaistuna hellepäivä. Nimittäin näillä säillä ihmiset ovat jo aivan kesätunnelmissa, kesämekkoja ja shortseja näkyy vähän joka puolella. Mikäs siinä. 

Kuvia nyt sitten rantatunnelmista Clarence Pierin lähettyviltä. 

Sotalaivakin, ilmeisesti HMS Defender, (mikä onkaan suomeksi 'destroyer'?) oli lähtenyt.

Puhelin ei ollut virroissa eikä rannekello mukana, joten piti sitten turvautua kameraan. Eikä sekään ollut ihan oikeassa, mutta satuin ihan sopivaan aikaan takaisin juna-asemalle joka tapauksessa. 

Että ei menisi vaikutelmat ihan siihen, että minä vain käyn paikoissa istuksimassa, niin on tullut vähän tehtyä muutakin. Havainnoin uutisia sen verran, että täällä oli kunnallisvaalit viime viikolla - sen verran kyllä huomaamattomasti, että vasta tuloslaskennan ollessa menossa huomasin koko aiheen Timesin sivuilta. No, tässä aiheessa oli mielenkiintoista se, että Toryt menettivät kannatustaan täälläkin nousseelle oikeistolaiselle UKIP:lle, eli UK Indepence Partylle. Tämä on ilmeisesti reaktio Cameronin aivan liian vapaamieliseen ja vaalilupauksia väännelleeseen linjaan, homoliittolain ajaminen siinä päällimmäisenä. Nimittäin toryilta seurasi heti perään ilmoitus Cameronille, että kyseinen lakialoite on hylättävä. Cameronin vastauksesta ei ole itse asiassa itselläni tietoa, mutta epäilen että Cameron tässä vaiheessa enää taipuu. Toisaalta en ole ehkä parin kuukauden jälkeen mikään asiantuntija täkäläisestä politiikasta. Homoliittojen lisäksi UKIP ratsasti ulkomaalais-/eurooppavastaisuudella, eli  tätä turhankin tuttua linjaa. 

Myös EU:sta eroaminen on taas kartalla Thatcherin hallituksen valtiovarainministerin, eli pitkän linjan konservatiivipoliitikon ansiosta... kenties osaltaan yksi reaktio UKIP:n nousuun. Kuvittelisin kyllä, että nämä aiheet ovat myös Suomen uutisista tuttuja. Ennen pääsiäislomia oli itse asiassa aika mielenkiintoista EU-keskustelua War  memory-kurssilla. Paljastui mm. se, että itseni ja tuutorin lisäksi taisi olla kaksi muuta henkilöä paikalla, jotka olivat äänestäneet eurovaaleissa, ja luokasta siis löytyy useampiakin jotka olisivat voineet viime vaaleissa äänestää. Lisäksi yksi vanhempi henkilö vähintään puolitosissaan vihjasi, että koko EU on Saksan yritys dominoida koko maanosaa. Että tällaista.

Eilen varailin hostelleja mantereelta. Ihan hyvä myös, koska Berliinistä oli jo vaikeuksia löytää suht edullista mutta myös positiiviselta laadultaan vaikuttavaa paikkaa jossa olisi ollut lauantaille tilaa. Voihan lauantait. No, nyt ei ole kuin mennä, kunhan nyt näistä parista viikosta selviää. 

Taas laituri

Brightonissa kävin viime viikolla, tasan kaksi kuvaa otin ja ne on nyt tässä.

Brighton Pier. Laitureita on tainnut tulla kuvattua jo aika paljon.

En osaa edes arvata, mistä tässä oli kyse. Jotkin festivaalit joka tapauksessa on kai nyt, tai oli.

Brightonin visiitti jäi ehkä hieman lyhyeksi, koska lähdin liikkeelle vasta melko myöhään, toisin sanoen yhden junassa. Toisaalta ei stressiä ollut mihinkään ehtimisestä, ja matkakin kesti vain vajaan tunnin. (Onpas mukava elää paikassa, jossa matkustamiseen ei tarvitse käyttää puolta päivää.) Itse kaupunki on itse asiassa aika paljon isompi kuin olin ajatellut. Jännää tarjosi Lanesit, eli kujat, varsinaisten isompien katujen takana. Kun väkijoukko ja autot alkaa ahdistaa, sitä puikkaa pienemmälle kadulle ja hey presto, sitä onkin pikkuisten kauppakatujen ihmemaassa. Kartan ja ajan kanssa voisi yrittää uudemman kerran käydä tutkimassa tarkemminkin. Tällä kertaa vietin kuitenkin aikani pääasiassa merenrannassa. Täkäläiset kivikkorannat on siitä käteviä, että ei tarvitse huolehtia joka paikkaan menevästä hiekasta. 

Lauantaina tosiaan oli Oxfordiin yliopiston ja collegen yhteinen bussiretki. Kaunis kaupunki, ja kampuksia tuhottomasti niin kuin tietysti voi arvatakin. Turisteja vain oli järkyttävät määrät, ja lisäksi monet colleget olivat sulkeneet ovensa enemmän tai vähemmän vierailijoilta kokeiden tai valmistujaisseremonioiden takia. Esimerkiksi Christchurchissa en päässyt katsomaan ruokasalia, joka toimi innoikkeena Harry Potter -elokuvien suurelle salille. Harmin paikka. No, muuten sai pienen ringin kiertää Christchurchissa ja sai siinä hieman tuntumaa astetta pompöösimpään opiskeluun. Näin myös Tolkienin ja kumppanien vakiopubit. 

Tänään paistaa taas aurinko, ja ilmeisesti lähemmä kahtakymmentä astetta menee lämpötilat. Jostain syystä on sellainen olo, että en taida pysyä kotona lukemassa. Lähtisikö sitä sitten Bognoriin rannalle tai minne, mutta kai jonnekin. Onneksi (onneksi?) tälle viikolle on luvannut sadetta ja viileämpää, onpahan helpompi saada viimeinen essee tehtyä, kun ei tunnu siltä että mainio sää pitää käyttää hyväkseen.

Oxford