Pariisi - Notre Dame ja Montmartre

Notre Dame.

Montmartrelta tuli lähinnä kuvattua yksityiskohtia. 

Ehken ehta Invader? Tosin googlailulla ei ihan samaa tyyliä. Vastaavia näkyi muuallakin Pariisissa. 

Todettakoon Pariisin lopuksi, että kyllä jos kansallisia stereotypioita ajatellaan, niin kyllä tämä matka ainakin vahvisti niitä brittien ja ranskalaisten osalta omassa mielessäni. Oli nimittäin taas niin hyvä vastakohta  etenkin Eurostarin rajamuodollisuuksissa ranskalaisen ja brittiläisen virkailijan välillä. Ranskalainen ei tuntunut paljon välittävän mistään, ja britti oli brittiläisen aurinkoinen, tiedusteli voinnit ja sanoi kiitos suomeksi. Muutenkin kyllä Englantiin paluu tuntui vähän turhan mukavalta. Mainittakoon kuitenkin, että on ne ranskalaisetkin ihan mukavia oikeasti, ihan niin kuin ihmiset muualla yleensäkin. Britit vain ovat vähän omalaatuisia. 

Ranskalaisten suhteen ehkä jäi hieman kaihertamaan sekin, että siellä on vain rajattu määrä paikkoja varattuna reilipassin omistajille, ja sattui hieman huonosti omalla kohtaa eli ei ollut niitä enää torstaille. Sain kunnian maksaa sitten sen noin 70 euroa matkasta Strasbourgista Pariisiin. Onneksi tuli siellä Saksassa reissuttua junalla koko passin edestä. Huvituin kyllä Strasbourgissa kuulutuksia kuunnellessa siitä, että jopa minun huonolla saksallani kyseinen kieli tuntui harvinaisen selkeältä ranskalaisen kuulutuksen jälkeen. Saksassa voisi pyrkiä viettämään enemmänkin aikaa jossain vaiheessa, koska kyllä sen huomasi miten viimesyksyiset vähätkin opit palautuivat mieleen melko mukavasti paikallisia kuunnellessa.