Celle ja Bergen-Belsen

Tiistaiaamuna suuntasin siis Hannoveriin ja sieltä Celleen. Koska en lähtenyt erityisen aikaisin liikkeelle, olin joskus kolmen aikaan iltapäivällä Cellessä, joten Bergen-Belsenin visiitti siirtyi seuraavalle päivälle. Onneksi nämä kaksi päivää olin suunnitellut sen verran löyhästi, että pystyin elämään tarpeen mukaan. Berliinin ja Pariisin välillä oli siis kaksi päivää melkein miten tahansa käytettäväksi, ainut oli, että 23.päivä oli hostellivaraus Jules Ferrystä. Cellessä vietetyn yön jälkeen suuntasin sitten Karlsruheen, mistä ei ollut enää pitkä matka Strasbourgiin ja sieltä Pariisiin. Nämä pienemmät, suhteessa siis, kaupungit olivat siitä hyvät, että hostellissa sai kokonaisen dormin itselleen, koska muita yöpyjiä ei ollut niin paljoa. 

Keskiviikon sateinen Celle. Tiistaina oli vielä aurinkoinen sää kierrellä ja katsella aika viehkoa keskustaa, jonka rakennukset vanhaa perua ja kauniisti kunnostettuja. 

Aamusta pyrin lähtemään liikkeelle hyvissä ajoin, koska Bergeniin ja sieltä Belseniin ja muistoalueelle ei busseja kulje mitenkään turhan usein. Bergeniin menevään bussiin selvisin ihan mukavasti, mutta perillä sitten tahtoi tulla hienoisia ongelmia, koska en ollut muistanut varmistaa oikeaa pysäkkiä bussin vaihtamisen kannalta. Jäin sitten väärällä pysäkillä pois, ja sitten oikealla pysäkillä sain todeta seuraavan bussin kulkevan vasta reilun tunnin kuluttua. Päädyin sitten vaihtoehtoon kävely, koska kylteissä Belseniin mainittiin matkaksi vain kaksi kilometriä. En ottanut huomioon, että muistoalue ei ole varsinaisessa Belsenissä, vaan vielä hieman edempänä. Matkaa ei kuitenkaan kertynyt kuin noin kuusi tai seitsemän kilometriä, ja matkan varrella näin myös juna-aseman, jolta vangit marssitettiin eteenpäin leirille. 

Bergenin ja Belsenin puolivälistä alkaen jalankulkijoille on merkitty reitti Bergen-Belsenin leirille. 

Koska Bergen-Belsen hävitettiin sodan jälkeen, nyt jäljellä on lähinnä avointa aluetta ja tällaisia merkkejä antamassa osviittaa. Siellä täällä on myös rakennusten perustuksia ja muita jälkiä. 

Tällä kohtaa sijaitsi siis leirin pääsisäänkäynti, tie kulkee aivan vierestä (selän takaa). Gedenkstätten, eli muistomerkin/alueen varsinainen sisäänkäynti on hieman etempänä.

Pääportin seudun avointa maastoa. Metsästä etempää oikealta kuului aseiden ääniä, Naton joukot puuhailivat siellä omiaan, tuoden oman lisänsä paikan tunnelmaan. Heillä on siis jonkinlainen tukikohta Belsenissä, joka ulottui aivan tämän alueen lähelle.

Tässä hieman kuvaa varsinaisesta infoalueesta. 

 Suurehko osa alueesta oli täynnä joukkohautojen kumpuja, ja hautakiviä ja muita muistomerkkejä. Kaikin puolin aavemainen paikka, ja sää sekä natolaiset toivat tosiaan oman lisänsä. Inforakennuksissa oli muun muassa leirin vapauttaneiden brittien kuvaamaa filmimateriaalia ja runsaasti muita dokumentteja. Joitain ryhmiä ja ainakin yksi koululaisjoukkio pyöri alueella, joten hieman eloa ainakin paikalla oli, mikä on sinänsä ihan positiivista. Lopuksi voin todeta, että jos joku joskus arvelee haluavansa käydä Bergen-Belsenissä, kannattaa vaikka vuokrata auto. Ei ole bussilla vierailua tehty aivan turhan helpoksi, tai ainakin pitää osata tarkemmin ajoittaa toimintansa.