Eilen oli siis Jean Moulin -muistotapahtuma yliopistolla. 24.2.1943 Jean Moulinia kuljettanut kone "laskeutui epäonnekkaasti" huonon sään vuoksi RAF:n Tangmeren kentälle, mutta sekä Moulin että pilotti selviytyivät onnekkaasti siinä missä kone ei. Tästä on 70 vuotta ja siinä on hyvä syy järjestää tämänkaltainen anglo-ranskalainen tapahtuma.
Meitä opiskelijoita ei loppujen lopuksi ollut ilmoittautunut mitenkään suurta määrää, Kaitlyn ja minä edustimme hienosti ja muutama muu tuttu War Memory-kurssilta, mutta aika runsaasti oli vanhempaa väestöjä, jokunen toisessa maailmansodassa juuri näissä tehtävissä toiminut lentäjä-veteraanikin oli päässyt paikalle. Aika paljon huomiota siis kiinnitettiin Tangmeren lentokenttään ja sieltä toimineisiin "pick-up" lentoihin, jotka siis toimittivat ja hakivat agentteja Ranskaan ja takaisin. Tangmeressa oli näiden erittäin salaisten toimien päämaja siis.
Erittäin mielenkiintoinen tapahtuma kyllä. Tangmere siis on tässä lähistöllä sijaitseva kenttä, jonka takia mm. juurikin Jean Moulin, yksi vastarintaliikkeen sankareista, kulki täältä matkallaan Lontooseen, kuten muutkin agentit pääasiassa, ja siksi myös tämä tapahtuma täällä. (Chichester Observerin viikkoa aiempi juttu aiheesta täällä kiinnostuneille.)
 |
| Menee erikoiseksi kun minä alan laittaa lentokoneiden kuvia blogiin. Tämä taitaa kuitenkin olla juuri sellainen modifioitu Lysander, joita pick-up -lennoilla pääasiassa käytettiin. Kiinni hitsatut tikapuut nopeaa agenttien vaihtoa varten ja lisätankki. |
Jean Moulin on kaiken tämän puheen aiheena siksi, että hänellä oli suuri rooli Charles De Gaullen, joka yritti vakuuttaa liittoutuneita puolelleen Lontoossa, ja eri vastarintaryhmien välillä. Moulin toimitti infoa Ranskasta De Gaullelle, ja toisaalta toi De Gaullen läsnäolon Ranskaan, jossa se aiemmin oli esiintynyt vain Englannista käsin tehtyinä radiolähetyksinä. Moulin oli itse tavannut De Gaullen ja sillä oli suuri merkitys kaikille De Gaullen puolella taisteleville, jotka eivät radiolähetysten lisäksi tienneet kenraalista mitään muuta. Toisaalta Moulin pystyi järjestämään hajanaiset, toisiaan kyräilevät vastarintaliikkeet edes jonkinlaiseen yhteistoimintaan, ja samalla luomaan vaihtoehtoisen "parlamentin", jonka muut valtiot (Yhdysvallat pääasiassa) saattoivat hyväksyä. Menee jo aika monimutkaiseksi.
 |
| Jean Moulin jälleen kerran, koska en ottanut kuvia tapahtumasta, eikä mistään vielä ainakaan löydy. |
Oikeastaan koko vastarinnan pystyssä pysyminen tuntuu suoranaiselta ihmeeltä, ja siitä taitaa olla suuri kiitos Moulinille.
Ohjelmaan sisältyi myös havaintoesitys RAF:n komentokeskuksen toiminnasta Britannian taistelun (Battle of Britain) aikana, joka meinasi mennä vähän hämmentäväksi seurata välillä, mutta sekä hupaisa että kiinnostava. Mielenkiintoisimmat osuudet jäi kyllä loppuun, luento Moulinista ja De Gaullesta, ja sitten ihme kyllä, kyselysessio oli sangen antoisa. Se on tietysti kun paikalla on ihmisiä jotka osaa kysyä hyviä kysymyksiä. Oli kyllä sympaattista, kun Sussexin yliopiston emeritusprofessori H.R. Kedward päätti varsinaiset puheet toteamukseen "Viva la Resistance!".
Kaitlynin kanssa tosin muun väestön mukana paikasta toiseen liikuttaessa todettiin, että toiminta oli vähän karjanajo-tyyppistä. Porukka teelle, porukka takaisin luentosaliin. Sitten tätä tunnelia myöten pois. Onneksi luentosali oli suuri, muuten olisi kyllä alkanut ahdistaa jossain vaiheessa.
No, illalla sitten jo aika raatoisaa porukkaa oli New Parkissa odottelemassa leffaa, joka teatterin aikataulullisten ongelmien ansiosta myöhästyi noin puoli tuntia, eli noin puolen yhdeksän jälkeen ihmiset oli salissa. Elokuva oli siis Jean-Pierre Melvillen L'Armee des Ombres (Army of Shadows/Tuntemattomat sankarit, 1969), joka oli lajissa "hilpeä" kuvaus vastarintaliikkeen toiminnasta. Hyvä päätös kyllä, laatuelokuva ja antaa hyvän kuvan vastarinnan toiminnasta. Mikä mukavaa, toveri Sarah antoi kyydin Fishbourneen, ei tarvinnut kävellä. Olisi nimittäin tuntunut pitkältä tuossa vaiheessa, ja Frey ehti huolestua kun kysyi meiltä vaihto-opiskelijoilta että miten te selviätte kotiin ja Kaitlyn sanoi että tuo joutuu kävelemään Fishbourneen asti. Onneksi on autoilevia, höveleitä tovereita joille voi valitella sitä kun joutuu kävelemään.
Nukkumaan ei kuitenkaan eilen joutanutkaan! Oscarit nimittäin.
 |
| Ang Lee on paras ohjaaja. Yllätys! |
Ylläoleva kuva tosin kuittaa sen osuuden. Viideltä nukkumaan, kahdeltatoista hereille ja nyt sitten ankaraa esseiden viimeistelyä, huomenna kahdet palautukset.
Ensi perjantaina ehkä Cambridgeen katsomaan Neil Gaimanin puhumista? Siellä on nimittäin jotkut opiskelija-filmifestivaalit, ilmaiset. Hm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti