Vappu

Voin kertoa, että täällä toukokuun ensimmäistä on saatu viettää sangen kauniissa säässä. Aamulla kävin aamupalani syömässä Priory Parkissa ennen luentoa, ja iltapäivällä sitten suuntasin Bognoriin. Meinasin kyllä jo luennolta lähtiessä unohtaa, että sinne meno oli suunnitelmissa. 

Priory Park

Bognor Regis

Rannalla olisi kyllä kelvannut istua lukemassa pidempäänkin, kun teepaidassa ja paljain jaloin tarkeni ihan mukavasti,  mutta valitettavasti aurinkosuojat unohtui toiseen laukkuun. En kehdannut naamaa turhan pitkään altistaa auringolle uudemman kerran. 

Asemalle kävellessä tuli hieman sellainen olo, että josko huomenna Brighton, kun kerran ei luentoa ole nykybritannian kurssin loputtua. Itse asiassa minulla on enää yksi luento perjantaina, ja sitten vain on jäljellä ankaraa esseen kirjoittamista ja kertausta kokeisiin. Reilipassin tilasin maanantaina. Hurja juttu sinänsä, että ei tässä oikeasti ole enää kuin pari viikkoa Englantia jäljellä. 

Kulttuurimatka, jatkoa

Lopuksi kuvia iltaruskoiselta Thamesilta. Lauantaina illalla oli kyllä kaunista sateisen päivän jäljiltä, onneksi itseäni sade ei yllättänyt kuin kerran Tatelle hankkiutuessa. Muuten päivä meni kyllä enimmäkseen sisätiloissa. Aamulla puoli kahdeltatoista oli ensimmäinen elokuva Sundance Londonin puitteissa O2:lla, ja sen jälkeen tosiaan loppuiltapäivä Tatella. Sunnuntaina oli yksi pitkä elokuva taas aamulla, ja lyhytelokuvaohjelma illalla. Lyhäreissä oli Suomikin edustettuna, Treffit oli mukana ohjelmistossa ja ohjaaja itse, Jenni Toivoniemi, oli parin muun kollegansa tavoin paikalla näytöksessä. Tässä kohden voi mainita, että ohjelmiston laatu on kuitenkin aika korkea, joten ihan piristävää on nähdä suomalaisia edustamassa. (Ja itse asiassa tuosta edellisestä linkistä saa siis huomata, että varsinaisilla Sundaceilla Utahissa Treffit voitti lyhärisarjan.) 

Mutta kylläpä vihertää. Kevät on onneksi, ja Lontookin tuntui sangen lämpöisältä kaikesta säätiedotteiden pelottelusta huolimatta. Vappu onkin aivan kohta, valitettavasti ei ole hattua päähänvedettäväksi, mutta toisaalta ei sitä varmaan itsekseen ainakaan kehtaisi hattuinensa heilua. Even kanssa mietiskeltiin aihetta, ja todettiin että ei taida tosiaan täällä olla mitään vapunomaisia lomia. 

Mistä tulikin mieleeni, että hieman järkyttävää sinänsä oli Canada Waterin seudussa pyöriä, kun jatkuvasti tuli suomea puhuvia henkilöitä vastaan. Lisäksi Thamesideen sisään kirjoittautuessa virkailija kysyi, että onko Suomessa nyt jotkut lomat, kun heillä on ollut ihmeen paljon suomalaisia vierailijoita. Outoja ilmiöitä. 

Kulttuurimatka

Terveisiä taas kerran Lontoosta. Kohta pitänee mennä istumaan iltaa kirjastolle, joka itse asiassa kohteliaasti on auki keskiyöhön saakka tällaisena epätoivoisen pakertamisen aikana, jota myös lukuvuoden lopuksi kutsutaan. Ei kuitenkaan sellaista stressiä ole päällä, etteikö kuvia voisi laittaa taas.

Kolmen päivän matkasta aika typistetty määrä kuvia, koska nitä ei tullut otettua. Esimerkiksi O2-areenalta ei tullut yhtään kuvaa otettua kumpanakaan päivänä siellä hiihdellessä, saatikka Notting Hillista tai Kensingtonista. 

Sen sijaan taas etelärannalla kävellessä tuli aika mukavan oloinen asuinalue vastaan. Siitäpä sitten.

Näkymiä Tate Modernin yläkerroksista. Huomatkaa vihertävät koivikot, sekä St Paul's, jossa vastikään pidettiin Mrs Thatcherin hautajaiset. 

Lauantaina kävin Tate Modernissa pyörimässä, ja sain jopa lipun katsomaan Roy Lichtensteinin retrospektiiviä. Valitettavasti ei vieläkään minun ja British Museumin aikataulut kohdanneet Herculaneumin ja Pompeijin suhteen, en saanut lippua varattua itselle sopivaan saumaan. Järkyttävän suosittuja ovat kyllä nämä näyttelyt Lontoossa, onneksi Tatessa meni pysyviä näyttelyitä katsellessa se muutama tunti, mikä piti odotella Lichtensteiniin pääsyä. 

National Galleryssakin tuli käytyä perjantaina iltavuorossa taas ennen teatteriin menoa, tällä kertaa jopa oli pääsy kaikkiin siipiin toisin kuin viimeksi, joten nyt pääsin katsomaan Turnereita. 

Beautiful Thingin kävin siis katsmassa Arts Theatressa, ja ei ollut mikään pettymys. Sinänsä yksinkertainen, viiden henkilön toimiva tiivis näytelmä jota ilolla seurasi, vaikka välillä meinasi hahmoille kuuluva cockneyhtava ilmaisu mennä vähän oman ymmärryksen yli. Kannatti lähteä. Halpispaikkakin, noin £20, oli erittäin hyvä sijainniltaan, että ei jäänyt siitäkään harmi, vaikka vähän arvelin lippua ostaessa että noinkohan sieltä hyllyn periltä mitään näkee. 

Winchester

Tajusin, että pääsiäislomilta jäi Winchesterin kuvat kokonaan laittamatta. No, tässä jotain äskeisen tekstiseinämän vastikkeeksi. 

Afternoon tea pomp

No juu, tänään oli teekutsut yliopiston kv-väen toimesta kansainvälisille oppilaille. Itse olin vähän seis puolet ajasta, siinä vaiheessa iltapäivää oli jo pitkähkö päivä kirjastossa ja aamuluento takanapäin. Lisäksi kahdet paloharjoitukset. Ensin luento keskeytyi palovaroitukseen, ja eikun pihalle. Sitten kirjastossa toisen kerran iltapäivällä. Vähän jo meinasi harmistuttaa lähteä toistamiseen liikenteeseen kesken esseen kirjoittamisen, mutta eihän sitä edes teoreettisesti käristymäänkään voi jäädä. 

Teekutsut olivat kuitenkin ihan hupaisat, ja ilmaista ruokaa mielin määrin, voileipiä ja tanakka valikoima kakkupaloja, sekä tietysti teetä. Bonuksena se, että sää salli terassilla istumisen. Tapahtuma järjestettiin henkilökunnan aika fiineissä tiloissa nimittäin. Lisäksi oli jazz-trio soittelemassa taustalla, ei kyllä tosiaan hirveästi heidän musisointinsa tarttunut korvaan, mitä nyt hissijazz-versio jostain Sound of Music- laulusta taisi tulla. Joka tapauksessa, oli aika sosiaalinen olo jo melkein, varsinkin kun loppupuolella tuli ihan useamman ihmisen kanssa juteltua siinä kun osa oli jo liuennut paikalta. Sinänsä harmillista, että vastaavaa tilaisuutta ei järjestetty aiemmin, olisihan näihin ihmisiin ollut mukava tutustua enemmän alkupuolella kuin näin lukuvuoden lopussa, ja jotenkin täällä ei helposti muihin kv-ihmisiin törmää ihme kyllä. 

Vice Chancellor itse ei edes ilmaantunut paikalle, vaikka hänen tapaamisellaan hommaa mainostettiinkin. Kyseinen henkilö on siis ilmeisesti yliopiston pyramidin huippu, vähän hämärä nimike kylläkin on hänellä. No, varamiehensä oli paikalla ja hoiti puheosuudet.

Huomenna siis jälleen kerran Lontooseen, synttärilahjaksi itselleni ja vähän muutenkin hommasin liput teatteriin, sekä Sundance London -filmifestivaaleille pariin elokuvaan. Tällä kertaa olisi lisäksi tarkoitus nähdä BM:ssä se Herculaneum & Pompeiji -näyttely. Viikonloppu menee siinä taas aika nopeasti. Onneksi sain esseen tänään sille mallille, että maanantaina saan viimeistellä ja tyrkätä palautuslootaan. 

Erg, pari viikkoa enää itse asiassa opintoja jäljellä, pitäisi suunnitella noin kymmenen päivän reissu mantereelle ja hommata se reilikortti. Kiirettä alkaa pitää. 

Tylsä seinä tekstiä tänään, ei omista kuvista löytynyt mitään inspiroitunutta. 

Tee

Aamun ratoksi katselen taas uutisia. Sattui silmään Timesin sivuilta 

A cup of tea is still the nation’s favourite drink

Kuva pöllitty Hannan blogista: http://goingtorain.blogspot.fi/

ts. tee on edelleen brittien suosikki. Se on ollut sinänsä helppo huomata, ei täällä kahvia ainakaan kotona  juoda. Esimerkiksi tässä talossa ei ole kahvinkeitintä tai mitään vastaavaa, koska ei sitä kukaan asukeista kotona juo. Se onkin yksi mielenkiintoinen pointti brittiläisissä tavoissa, kahvia juodaan kahviloissa, koska siellä on tarvittavat spesiaalilaitteet erikoiskahvien tekemiseen. Teetä sen sijaan ei juurikaan tilata ulkona, koska yleensä teetään ei saa sellaisena kuin sen haluaa. 86 prosenttia kaikesta juodusta teestä nautitaan siis kotona. Tietty tapoihin piintyneisyys liittyy myös asiaan, se on se sama suosikkimuki, ja sama tapa laittaa tee joka kerta. 

"However, 400 years of British tea drinking has seen some changes. Only one in five of us still uses a teapot, and only 6 per cent use a cup and saucer. Strong tea is preferred over weak. Average consumption is 3.5 cups a day, a daily total of 166 million."

Britanniassa nautitaan siis päivittäin kaikkiaan 166 miljoonaa kupillista teetä, keskiarvon ollessa 3,5 kupillista/hlö. Se on melko paljon, lisäksi yksi kahdestakymmenestä juo kymmenen kuppia päivässä. Mainittakoon, että jutusta ei selviä keskiarvoinen kupin koko, toisaalta pienellä laskutoimituksella se tietysti selviäisi, koska päivittäinen teen kulutus on tiedossa, 11 miljoonaa gallonaa (48 miljoonaa litraa, suunnilleen). En ihan pikahaulla löytänyt vastaavia lukuja suomalaisten kahvinkulutukselle, olisi sinänsä ollut mielenkiintoista vertailla. 

Itsellä ei itseasiassa tule edes päivittäinen keskiarvo aina vastaan, nytkin  monena päivänä on tullut juotua pelkästään aamutee...

“The world demand for tea has increased so much that the amount of tea being produced and being consumed is almost identical,” said Michael Bunston, of the International Tea Committee. 

Mielenkiintoinen loppuhuomio on se, että tällä hetkellä maailman teen tuotannosta lähes kaikki menee käyttöön, ylijäämää ei ole, mikä johtuu Lähi-Idän lisääntyneestä kysynnästä. Jos kysyntää vielä tulee, teen hinnat nousee, koska tuotanto ei enää pysy perässä. 

Portesmouth

Vähän vastaava maisema samoilta kohdin kuin viime kerralla. Tällä kertaa vain lievästi kesäisempi. 

Oli suorastaan välimerelliset tunnelmat välillä.

Tänä aamuna, kun heräillessäni näin ikkunasta pelkkää sinistä taivasta, totesin että on lähdettävä Portsmouthiin. Lopputulemana melkein käristynyt naama, ainakin sangen punoittava, kun en paljon sisällä saati varjossa tullut aikaa viettäneeksi. 

Oli myös muuten verraten edullinen reissu, laskeskelin, että noin kymmenen puntaa meni matkoihin ja eväisiin joita ostin co-operatiivista. Ihan hyvin sinänsä, sillä lähdin vähän Record Store Day mielessä katsomaan Portsmouthin Pie & Vinyl -liikettä, mutta se olikin suljettu kun aamupäivästä sen edessä kävin pyörähtämässä. Taisi aueta vasta myöhemmin päivällä. Paikka siis myy nimensä mukaan sekä perinteisiä piiraita että levyjä. Ihan mielenkiintoinen konsepti. 

(Portesmouth on muuten vanhahtava kirjoitusasu, jonka laitoin otsikkoon ihan huvin ja mielikuvituksettomuuden takia. Ei siis typo.)

Manchester, Potato Wharf

Manchesterissa ei montaa kuvaa tullut otettua, mutta hostellin sijainti oli kyllä harvinaisen jännä. Potato Wharf oli jonkinlainen hässäkkä kanavia ja aika melko kiinnostava kerrostuma erilaisia rakennelmia. Oli vanhempaa tiilisiltaa ja sitten ihan vieressä tai päällä vähän tuoreempaa teräsarkkitehtuuria, joka sekin taisi mennä jonnekin viime vuosisadan alkupuolelle. Toisin sanoen hyvin näkyi, että ollaan pohjoisen vanhassa teollisuuskaupungissa. Vastaavaa ei etelässä näe.

Hostelli merkitty vihreällä kolmiolla. Tulotie ei ollut mikään suorin reitti, koska kanavia jäi useampia välille. 

York kuvina

Remember, remember the fifth of November; the Gunpowder treason and plot... Guy Fawkesin synnyintalo/-paikka. Kyseinen henkilö siis yritti vuonna 1606 räjäyttää parlamenttitalon ja murhata James I:n. Vieläkin marraskuun viidentenä vietetään täällä Bonfire Nightia.

Shambles. Yorkin vanhoja pikkukatuja, ei enää teurastajia näy.

Hiljaa virtaa Ouse.

Edinburgh

Palace of Holyroodhouse vasemmalla, oikealle jää moderni Skotlannin parlamenttitalo.

Holyroodhousen takapiha.

Holyrood Abbeyn rauniot palatsin puutarhassa.

Vanhaa kaupunkia.

Edinburgh Castle

Oikealla vähän puun oksien takana piilossa yksinäinen säkkipilli-piipari... Kyseinen ääni kummitteli korvissa vielä Manchesterissa.