Harvinaisen pitkä päivä

Eilen oli siis Jean Moulin -muistotapahtuma yliopistolla. 24.2.1943 Jean Moulinia kuljettanut kone "laskeutui epäonnekkaasti" huonon sään vuoksi RAF:n Tangmeren kentälle, mutta sekä Moulin että pilotti selviytyivät onnekkaasti siinä missä kone ei. Tästä on 70 vuotta ja siinä on hyvä syy järjestää  tämänkaltainen anglo-ranskalainen tapahtuma. 

Meitä opiskelijoita ei loppujen lopuksi ollut ilmoittautunut mitenkään suurta määrää, Kaitlyn ja minä edustimme hienosti ja muutama muu tuttu War Memory-kurssilta, mutta aika runsaasti oli vanhempaa väestöjä, jokunen toisessa maailmansodassa juuri näissä tehtävissä toiminut lentäjä-veteraanikin oli päässyt paikalle. Aika paljon huomiota siis kiinnitettiin Tangmeren lentokenttään ja sieltä toimineisiin "pick-up" lentoihin, jotka siis toimittivat ja hakivat agentteja Ranskaan ja takaisin. Tangmeressa oli näiden erittäin salaisten toimien päämaja siis. 

Erittäin mielenkiintoinen tapahtuma kyllä. Tangmere siis on tässä lähistöllä sijaitseva kenttä, jonka takia mm. juurikin Jean Moulin, yksi vastarintaliikkeen sankareista, kulki täältä matkallaan Lontooseen, kuten muutkin agentit pääasiassa, ja siksi myös tämä tapahtuma täällä. (Chichester Observerin viikkoa aiempi juttu aiheesta täällä kiinnostuneille.)

Menee erikoiseksi kun minä alan laittaa lentokoneiden kuvia blogiin. Tämä taitaa kuitenkin olla juuri sellainen modifioitu Lysander, joita pick-up -lennoilla pääasiassa käytettiin. Kiinni hitsatut tikapuut nopeaa agenttien vaihtoa varten ja lisätankki.

Jean Moulin on kaiken tämän puheen aiheena siksi, että hänellä oli suuri rooli Charles De Gaullen, joka yritti vakuuttaa liittoutuneita puolelleen Lontoossa, ja eri vastarintaryhmien välillä. Moulin toimitti infoa Ranskasta De Gaullelle, ja toisaalta toi De Gaullen läsnäolon Ranskaan, jossa se aiemmin oli esiintynyt vain Englannista käsin tehtyinä radiolähetyksinä. Moulin oli itse tavannut De Gaullen ja sillä oli suuri merkitys kaikille De Gaullen puolella taisteleville, jotka eivät radiolähetysten lisäksi tienneet kenraalista mitään muuta. Toisaalta Moulin pystyi järjestämään hajanaiset, toisiaan kyräilevät vastarintaliikkeet edes jonkinlaiseen yhteistoimintaan, ja samalla luomaan vaihtoehtoisen "parlamentin", jonka muut valtiot (Yhdysvallat pääasiassa) saattoivat hyväksyä. Menee jo aika monimutkaiseksi.

Jean Moulin jälleen kerran, koska en ottanut kuvia tapahtumasta, eikä mistään vielä ainakaan löydy.

 Oikeastaan koko vastarinnan pystyssä pysyminen tuntuu suoranaiselta ihmeeltä, ja siitä taitaa olla suuri kiitos Moulinille. 

Ohjelmaan sisältyi myös havaintoesitys RAF:n komentokeskuksen toiminnasta Britannian taistelun (Battle of Britain) aikana, joka meinasi mennä vähän hämmentäväksi seurata välillä, mutta sekä hupaisa että kiinnostava. Mielenkiintoisimmat osuudet jäi kyllä loppuun, luento Moulinista ja De Gaullesta, ja sitten ihme kyllä, kyselysessio oli sangen antoisa. Se on tietysti kun paikalla on ihmisiä jotka osaa kysyä hyviä kysymyksiä. Oli kyllä sympaattista, kun Sussexin yliopiston emeritusprofessori H.R. Kedward päätti varsinaiset puheet toteamukseen "Viva la Resistance!".

Kaitlynin kanssa tosin muun väestön mukana paikasta toiseen liikuttaessa todettiin, että toiminta oli vähän karjanajo-tyyppistä. Porukka teelle, porukka takaisin luentosaliin. Sitten tätä tunnelia myöten pois. Onneksi luentosali oli suuri, muuten olisi kyllä alkanut ahdistaa jossain vaiheessa.

No, illalla sitten jo aika raatoisaa porukkaa oli New Parkissa odottelemassa leffaa, joka teatterin aikataulullisten ongelmien ansiosta myöhästyi noin puoli tuntia, eli noin puolen yhdeksän jälkeen ihmiset oli salissa. Elokuva oli siis Jean-Pierre Melvillen L'Armee des Ombres (Army of Shadows/Tuntemattomat sankarit, 1969), joka oli lajissa "hilpeä" kuvaus vastarintaliikkeen toiminnasta. Hyvä päätös kyllä, laatuelokuva ja antaa hyvän kuvan vastarinnan toiminnasta. Mikä mukavaa, toveri Sarah antoi kyydin Fishbourneen, ei tarvinnut kävellä. Olisi nimittäin tuntunut pitkältä tuossa vaiheessa, ja Frey ehti huolestua kun kysyi meiltä vaihto-opiskelijoilta että miten te selviätte kotiin ja Kaitlyn sanoi että tuo joutuu kävelemään Fishbourneen asti. Onneksi on autoilevia, höveleitä tovereita joille voi valitella sitä kun joutuu kävelemään.

Nukkumaan ei kuitenkaan eilen joutanutkaan! Oscarit nimittäin. 

Ang Lee on paras ohjaaja. Yllätys! 

Ylläoleva kuva tosin kuittaa sen osuuden. Viideltä nukkumaan, kahdeltatoista hereille ja nyt sitten ankaraa esseiden viimeistelyä, huomenna kahdet palautukset.

Ensi perjantaina ehkä Cambridgeen katsomaan Neil Gaimanin puhumista? Siellä on nimittäin jotkut opiskelija-filmifestivaalit, ilmaiset. Hm. 

Pitikin mennä sanomaan

Ei olisi varmaan pitänyt lällätellä niistä lämpimistä ja aurinkoisista säistä. Eilen satoi (tuskin huomattavasti tosin) lunta... 

No, siinähän se tietysti menee kun ei ollut suunniteltuna mitään hyviä säitä vaativaa aktiviteettia, vielä on esseitä kirjoitettavana ja huomenna päivä menee yliopistolla Jean Moulin -muistotilaisuudessa. Oikeasta termistä ei ihan ole havaintoa, luentoja kuitenkin tiedossa liittyen aiheeseen Ranskan vastarintaliike toisen maailmansodan aikana. Illalla sitten New Parkissa aiheeseen liittyvä elokuva L'Armee des Ombres (1969). 

Nyt pitänee palata Edwardiaanisen Englannin pariin. Mikäpäs siinä.

Ei ainakaan harmaata ole ollut

Priory Park ja New Park

Viimeperjantaisia kuvia pari lisää. Cultural History of Death -luennon jälkeen lähdin käveleksimään kohti New Parkia ja katsomaan jos sattuisin löytämään vanhan fransiskaaniluostarin paikan. No löytyihän se, koska Priory Park, jona paikka nykyään tunnetaan, on aivan New Parkin ja elokuvateatterin vieressä itämuurin sisäpuolella. 

Nykyinen rakennelma on kiltatalo, vanha luostari käsittääkseni pistettiin matalaksi 1500-luvulla. Katedraalin tornit väijyvät taustalla.

New Park Centre! Toisin sanoen tässä rakennelmassa sijaitsee Chichester Cinema, jossa käyn jokseenkin jatkuvasti. Terv. tulin äskettäin leffasta.

On nimittäin sympaattinen paikka.

Esseetkin etenivät tänään, vähän. Nuhakin päätti iskeä lukuviikon kunniaksi. Ei mikään ihme sinänsä, sillä aika moni on sairastellut viime aikoina. Mikäs tässä, talossa on rauha kun muut ovat lomiaan viettämässä, ja vielä huomenna ainakin voin työstää National imaginations-kurssin tehtävää kotona. Sitten pitääkin alkaa raahautumaan kirjastolle.

Normiperjantai

Kuvia olikin päässyt taas vähän kasautumaan. Nyt kun on Portsmouth tältä erää käsitelty, niin voin tyrkätä pari kuvaa normisetti-perjantailta, joka vain sattui olemaan säältään sangen mukava.

Tästä maisemasta on kohta miljoona kuvaa, mutta jälleen piti kuvata, koska valo.

Vähän huono kuva College Lanesta, tästä ei oikeastaan saa ihan kunnon käsitystä siitä, millainen tulvanotkelma on kyseessä.

Nyt jotain aivan uutta, yliopiston vähemmän hohdokas arki-osasto. Remontteeraajineen kaikkineen. Kirjasto jää piiloon vähän edemmäs vasemmalle.

University House ja pääasiallisessa käytössä oleva sisäänkäynti. Siis samaa rakennelmaa kuin tämä University House. (Ja flare on kyllä sellainen että J.J. Abramskin olisi tyytyväinen.)

Portsmouth IV, fin (for now)

Portsmouthista jäi oikein hieno kuva ihan vain rantaviivan perusteella. Suurin osa päivästä taisi nimittäin mennä siihen, kun kävelin ensin Gunwharf Quayshiin, ts. hortoilin ympäriinsä ennen kuin osuin sinne, ja sitten lähdin alas Southseata ja Southsean linnaketta kohti (ja lopulta pitkälle ohi), joka olikin kylttien mukaan noin 2-4 kilometrin kävely. Sää oli kyllä taas erinomainen ja ihmeen hyvin sitä jaksoikin, vaikka loppujen lopuksi allekirjoittanut ei hyvin usein muistanut istahtaa. Ei siis mitenkään ihme, että kun viiden (Portsmouthiin saavuin joskus ennen yhtätoista aamulla) aikaan hoipuin junalle, jalat olivat melko armoa anelevassa tilassa . Junalla siis kuitenkin ajelin, vaikka siitä bussista olen jauhanut loputtomiin, mutta tällä kertaa näin. Junasta tietää, mistä se lähtee ja Chichesterin suuntaan kulkee junia vähän väliä. Fishbournesta Portsmouth&Southsean asemalle meni noin 40 minuuttia, ja vähän reilu £7 oli hintaa lipulla. 

Oli muuten myös vähemmän turisteja kuin Windsorissa. Tai tilaa oli huomattavasti enemmän. Kun keskustasta siirtyi meren rantaan, niin ei ainakaan ahdistanut. Itse keskusta-alueen tutkailu jäikin toiseen kertaan, sisäkaupungilla piipahdin kaupunginmuseossa (ilmainen pääsy ja turistikarttoja) ja takaisin tullessa kävelin sitten Victorian puiston läpi juna-asemalle. 

Jos seuraavan kerran suunnittelisi sen verran ajoissa lähtönsä, että ehtii kiusata jonkun toverin mukaan, niin hyvä. Kaitlyn oli nyt Lontoossa, ja ajatus jonnekin lähtemisestä oikeastaan iski perjantaina illasta, jolloin tuntui liian vaivalloiselta alkaa soittelemaan kenellekään muutenkaan. 

Totesin muuten tässä, että Bosham kirkkoineen on ihan yhtä lähellä kuin Chichesterin keskusta. Kävelyretki tiedossa. Lisäksi sain kuulla Jackiltä, että ensi viikon loppupuolen saan olla itsekseni, kun hän lähtee huomenna ja Brione keskiviikkona loman viettoon, ja Luke meni jo. Aika mukavaa, vaikka ei noista kanssa-asukkaista mitään valitettavaakaan ole. Tuntuu silti, että sitä saa ratvehtia ympäriinsä ihan rauhassa kun ei ole muita. 

Portsmouth III

Southsean linnake,  jonka luona tämä majakka seisoo, ei luonnollisesti ollut tähän aikaan auki. 

Amiraali Nelson seisoo merenrannan promenadin vahtina (wikipedia-artikkeli suomeksi, ei tosin sieltä parhaasta päästä.) Promenadin varrella onkin useita brittien merihistoriaan liittyviä muistomerkkejä, ja esimerkiksi D-Day museo.

Historiallinen satama-alue jäi sen verran iltaan, että ei energia enää riittänyt laivojen ja museoiden tutkimiseen.

Portsmouth II

Portsmouth I

No siellä Portsmouthissahan minä kävin. Nyt kun olen kunnon opiskelijan tavoin lukenut ja tehnyt muistiinpanoja esseetä ajatellen, voin alkaa suoltamaan kuvia. 

Nämä eivät ole mitenkään kronologisesti järjestettyjä, koska tässä tapauksessa siinä ei ollut juuri enempää järkeä kuin missään muussakaan tavassa.

Laituri. Ei ollut auki.

Nämä merenrantaan rakennetut huvittelupaikat ovat aika jännä asia. Enimmäkseen suljettuja olivat tosin tähän aikaan.

Hiekkaranta hieman karkeampaa mallia. 

...

Vähän höhö -tyyppinen postaus sunnuntaiaamun iloksi (omaksi). 

Kuvien laatu on nyt puolihyvää! Ei puhelinlaatua ainakaan. Löysin nimittäin aika hyvän, joskin melkein kymmenen vuotta vanhan eli käytetyn Sonyn pokkarikameran yhdestä kameraliikkeestä. Erittäin hyvässä kunnossa ja maksoi £35, ei huono. Sinänsä nostalgisen hupaisia olivat mukana tulleet muistikortit, suurimmassa oli 256MB muistia. Onneksi H9:n kortit käy adapterin kanssa tuohon pikku-sonyyn, sain 2GB kortin käyttöön kuitenkin. Testiajossa totesin tämän pikku-Sonyn aika mainioksi kaveriksi ikään nähden. 

Joskin pitää muistaa ennen kotiinpaluuta ostaa adapteri sähköliittimeen, että saan latailla tuota kotonakin. Ainut ikävämpi puoli on tosiaan erilainen akku kuin vanhassa kamerassa.

Ihan oikeita kuvapostauksia muuten luvassa.