Windsor, osa 4

Viimeiset kuvat Thamesin toiselta rannalta. Ikävä kyllä en tullut aivan joen rannasta ottaneeksi kuvia, kun mietiskelin vain, että onpa täällä varmaan nättiä keväällä. Kanadalaisen toverin kanssa liikkuessa mietittiin mahdollista Portsmouthin retkeä maanantaille, mutta eipä tullut sitten yhteystietoja vaihdettua. No, sitä saa sitten päivitellä War Memory -luennolla.

Hirmuiset laumat kyttääviä joutsenia sekä muita vesilintuja. 

House on the Bridge. 

Eton alkaa tästä. Paha vain, että ei ollut auki yleisölle, ja jostain syystä en sitten edes katsonut että pystyykö tämän alueen kiertämään jostain. Kaapuprofessoreita ja kummallisissa frakki-koulupuvuissa pyöriviä poikia kyllä näkyi. En saanut kuvaa salaman lailla liikkuvasta opettajasta, valitettavasti.

Antikliimaksina loppuun kuva jostain rakennuksesta toisella puolella tietä. 

Windsor, osa 3

Kuten luvattu, nyt sitten joitain kuvia Windsorin kaupungilta. Oli muuten sellaiset määrät porukkaa keskustan geneerisillä shoppauskaduilla, että tuli pääosin pysyttyä poissa. Nämä kuvat on tosin enimmäkseen samoilta seuduilta otettuja, koska unohdin kiskoa kameraa/puhelinta esiin joka välissä. 

No tämä sivukuja vei itse asiassa suoraan linnalle. Eli kuvaajan selän takana on palatsin muurit. Tämä kaupan julkisivu vain oli kovin kiva.

Vielä yhden postauksen verran kuvia ainakin tulossa. Stay tuned.

Windsor, osa 2

Seikkailut Windsorin palatsissa jatkuvat. Siis lisää kuvia palatsin alueelta, sisällä ei nimittäin ollut sallittua ottaa kuvia, mikä on sinänsä aika tylsää, koska oli aika pompöösillä tavalla hienoa. A. Wellesleyn, eli Wellingtonin ensimmäisen herttuan esimerkiksi paikallistin pariin otteeseen, lisäksi mm. parit Rembrandtit ja tuli käveltyä Henrik VIII:n ruumiin yli kappelissa. Täytyy kyllä todeta, että katolisten vanha käytäntö haudata (varakkaat) vainajat kirkkoihin on lievästi karmiva, kun sitä pakostakin kävelee jatkuvasti kuolleitten päällä. Toisaalta se on Cultural History of Death -kurssin ansiosta myös sangen mielenkiintoista. 

Maisemaa alas palatsilta, Etonin rakennuksia nähdäkseni näkyy horisontissa. 

Seinää. Taisin ottaa kuvan lähinnä sen takia, että kuvassa olevan sisäänkäynnin yläpuolella näkyy tämänhetkisen monarkin eli Elizabeth II:n tunnus. (E R)

Linnaa oikealla, vasemmalla Pyhän Yrjön kappeli (St. George's Chapel). Kyseessä on sukkanauharitareiden "päämaja". Sisältä löytyy myös mm. Henrik VIII ja Elizabeth II:n vanhemmat.

Huvituin. Turistilauma yksinäisen vartiomiehen kimpussa. 

Seuraavassa osassa kuvia kaupungilta.

Windsor, osa 1

Tämän päivän ohjelmassa oli aikainen herätys ja kävely Chichesterin collegelle, josta retkibussi lähti 8.30 kohti Windsoria. Aikainen herätys ei vain ollut ihan niin aikainen kuin piti, johtuen siitä että en ilmeisesti ollut ihan perillä siitä mitä olin eilisiltana tekemässä, kun laitoin herätyksen päälle. Niillä säädöillä olisin siis herännyt maanantaiaamuna seitsemältä, muutaman aamun liian myöhään tämän retken kannalta. Onneksi luontainen kello osasi potkia hereille sellaiseen aikaan, että ehdin kuin ehdinkin vielä bussille. 

 Windsor on siis kaupunki Thamesin varrella lähellä Lontoota. Nimestä varmaan monet osaavat jo päätellä, että siellä sijaitsee siis vanha kuninkaallisten suosikkiasumus Windsorin palatsi. Lisäksi sieltä löytyy vanha ja arvostettu oppilaitos Eton College (vuodesta 1440).  

Chichesterin yliopiston ja collegen yhteinen retki vaihto-oppilaille oli siis kyseessä, ja kyllä suurin osa porukasta oli collegen puolelta. Joka tapauksessa, joskus kymmeneltä bussimme saapui Windsoriin, ja siitä eteenpäin sai kukin tehdä mitä halusi, ja paluukyyti lähti neljältä. Toisin sanoen retki sisälsi vain meno-ja paluukyydin mikä oli kyllä mukavaa, ei tarvinnut parveilla tietyn joukon mukana paikasta toiseen. Windsorin linnassa sai parveilla muiden turistien seassa siitäkin edestä. Oli nimittäin joukoittain aasialaisia matkailijoita täälläkin. Todettiin yhden toisen vaihtarin kanssa, että niiltä ei pääse pakoon, jos on vähänkin turistimpaan kohteeseen suuntaamassa. 

Jostain syystä aika hilpeitä olivat linnan asiakaspalvelijat/vahdit/lipuntarkastajat. Toisaalta kun on yhtä hieno univormu niin mikäs siinä. Tässä kuvassa tosin näkyy vain (oikealla) vähän siitä hienosta viittatyyppisestä ratkaisusta, joka näillä ihmisillä oli käytössä ulkona. 

Pieni pala linnaa sisäänkäynniltä.

Linnoituksen keskusta, pyöreä torni alakulmasta käsin. Audiolaite kertoili tästäkin kaikenlaista, kun vain muistaisi enää tässäkään vaiheessa puoliakaan.

Jos en aivan väärin ymmärtänyt, niin tämä puutarhankaistale on siinä missä oli vallihauta (moat?) aikoinaan.

Lisää kuvia seuraavassa postauksessa.

North Walls Walk

Ihmetellä on saanut sitä, että päivät ovat olleet enimmäkseen aurinkoisia viime aikoina. Tänään oli melko tuulista, mutta kuten kuvista saa nähdä, taivas oli kuitenkin nähtävissä kotiin kävellessä. Ensin meinasin kiertää vaihtelun vuoksi keskustan kautta Fishbourneen, mutta sitten käännyinkin hetken mielijohteesta North Walls Walkille, koska tätä reittiä en vielä kertaakaan ollut kävellyt. Kuviakin tuli sitten otettua pari alkupäästä. 

Tältä muurinpätkältä oli kyllä erityisen hyvä katsella ihmisten takapihoja. On se jännän näköistä, kun talot ovat vieri vieressä, ja jokaisella erittäin kapea, mutta pitkä kaistale takapihana. Niistä en ottanut kuvia kuitenkaan. Jotenkin arveluttavalta tuntuisi kuvata ihmisten takapihoja, on ne sen verran privaattia aluetta kuitenkin.

University House

Nyt on jopa yliopistolta pari kuvaa paraatipuolelta, jossa kukaan ei taida koskaan liikkua. Tämä puoli University Housea jää vähän ulkolaidalle siltä alueelta missä ihmiset pääasiassa kulkevat. 

Vanha pääsisäänkäynti

En saata tavata mitä kaikkea tuossa lukee, mutta huomatkaa saukko.  Kyseessä on siis Bishop Otter -kampus.

University House on aika mielenkiintoinen sekoitelma uutta ja vanhaa. Nämä kuvat on, kuten näkyy, vanhasta puolesta, uudemmat osat jää enemmän pääpihan puolelle. Tässä rakennuksessa on joka tapauksessa kaikki omat luentoni, ja käsittääkseni suurin osa kaikista luento-/seminaarisaleista. Musiikille, urheilijoille ja taiteilijoille on sitten omia rakennuksiaan tarpeiden mukaan. Chichester painottuu aika paljon urheiluun, ja se kyllä näkyy ilmeessä. Toisaalta täällä törmää aina silloin tällöin performansseihinkin, mikä on aika mukavaa. Joku heppuli rakenteli hiekkalinnoja UH:n aulassa.

Yksi isommista luentosaleista, jossa itse käyn elokuva ja historia -luennoilla, on muuten ollut toisen maailmansodan aikaan ilmeisesti jonkinlaisena viestintäkeskuksena. Tässä taas faktoja sarjassa "Meidän yliopisto on jännempi kuin teidän".

And now for something completely different

Otos The Timesin nettisivuilta. Juttu ei valitettavasti taida olla luettavissa ilmaiseksi, mutta Guardianin sivut ovat vapaasti luettavissa, jos jotakuta edes kiinnostaa.

En ole tarkistanut suomalaisista uutispalveluista, miten laajalti tai miten Richard III:n oletettujen jäännösten löytymisestä on uutisoitu. Muistan kyllä, että siitä syksyllä oli jotain pieniä juttuja, mutta tänään aamupäivällä oli se jännittävä hetki, kun Leicesterin yliopistolla pidettiin tiedotustilaisuus DNA -tulosten varmistuttua tänä viikonloppuna. Syksyllä Leicesteriläisen parkkipaikan alta löytynyt luuranko tosiaan kuuluu Richard III:lle "beyond reasonable doubt", eli aika varmasti. 

Aika jännittävää siitä tehtiinkin, The Guardian päivitti sivuillaan tiedotustilaisuuden etenemisestä hetki hetkeltä, ja näin jälkeenpäin luettuna vaikutelma on sinänsä hupaisa, varsinkin kun siitä huomaa, miten tutkijatkin sortuivat kiusaukseen pitää yleisöä jännityksessä. 10.40 aamulla Guardianin toimittaja on päivittänyt: It's Richard III.

Kaikessa jännityksessä sitä ei välttämättä tule heti ajatelleeksi, että loppujen lopuksi tällä löydöllä ei ole mitään varsinaista merkitystä historian kannalta. Mitään mullistuksia se ei tuo, ehkä eniten hyötyy Leicesterin yliopisto positiivisesta julkisuudesta, ja kaupunki tulevasta turismista, jota lehdet tuntuvat spekuloivan sinne suuntaavan jatkossa sankoin joukoin. 

Selkärangan perusteella tutkijat olivat jo melko varmoja siitä, että Richard siinä on. Kyttyrää ei kuitenkaan ollut, kiitos vain Shakespeare siitäkin myytistä.

Itse ehkä pidän kuitenkin mielenkiintoisimpana sitä, että Richardin elämään saadaan hieman parempaa valoa Shakespearelaisen tudor-propagandan värittämän myytin sijaan. Onhan se myös hienoa, kun historiallinen henkilö pääsee takaisin päivänvaloon . Suunnitelmissa on ilmeisesti Richardin uudelleenhautaaminen juhlavin menoin Leicesterin nykyiseen katedraaliin. Alunpitäen Richardin   hautasivat fransiskaanimunkit Greyfriarsin  katedraaliin (näin muistelen, ainakin Greyfriars viittaa fransiskaaneihin) vuonna 1485 käydyn Bosworthin taistelun jälkeen, jossa kuningas siis kaatui ilman sitä kovasti kaipaamansa hevosta. Tieto kuninkaan hautapaikasta katosi sitä mukaa, kun vanha katedraalikin katosi.

Tämä on kuitenkin ehkä sellainen aihe, josta voivat lukea enemmän ne, joita se kiinnostaa. Itseäni ainakin kutkutti tietää tänä aamuna tulokset, kun eilen The Times sivuillaan uutisoi tulossa olevasta lehdistötilaisuudesta. Lisäksi ei liene pahitteeksi välillä nostaa esiin, mitä täällä lehdissä kirjoitellaan. "Gay marriage" on ollut suurena puheenaiheena, ja siitäkin on noussut esiin eniten toryjen sisäiset ristiriidat. Cameron on saanut noottia, mutta saa nähdä. Tänään olletikin House of Commons on äänestänyt aiheesta, mutta uutisissa ei näy asiasta mitään tällä hetkellä. 

Sunnuntaimatinea

Tämän päivän ohjelmisto koostui lähinnä New Parkissa käymisestä. Kun kerran sillä punnalla pääsee leffaan, niin pitäähän se käyttää nyt tehokkaasti hyväkseen. Elokuva oli The Sessions, jos kiinnostaa.

Saavuin hieman aikaisin New Parkiin, joten haahuilin itämuurilla, joka kulkee aivan teatterin takaa. 

Taktisesti puun takaa näkyy katedraalin torni, joka on aika kätevä suunnistamisen kannalta. Sinne päin kun suuntaa, niin keskusta löytyy. 

John Keatsille omistettu kadunpätkä kulkee tällä kohtaa itämuurin luokse, sinänsä mukava juttu, sinänsä vähän tylsää, koska kyseinen pätkä on lähinnä vain puoliprivaatti-sisäpihatie upouusille asuintaloille. Tosin ihan mukavan oloinen kerrostalo, ranskalaisine parvekkeineen. Onhan siinä toisella puolella sentään New Parkin Community Centre, jossa on myös se leffateatteri.  Tänään puolikorvalla kuuntelin muuten vanhemman väen puhelemista teatterin baarissa, siinä baaria hoitanut vanhempi naishenkilö puhui antaneensa vinkkejä päänsärkyyn Derek Jacobille. Taas tuli paljon hienouspisteitä lisää verraten johonkin Cineworldiin.

Löhöpäivä

Eilen oli sangen hyvä sää kotona pysymiseen. 

Vähän kyylämäinen otos kadulle. Kaupassa tuntui olevan liikettä enemmänkin .

Rossellini ei kuulunut eiliseen ohjelmistoon,kuitenkaan. Simon Sebag Montefioren Jerusalem on sen sijaan ollut luettavana tässä.  Samoin Zemon-Davisin Slaves on Screen.

Eilen pysyin siis kotona tehokkaasti, ja olipas mukavaa vaihteen vuoksi olla liikuttamatta keittiötä pidemmälle.
Vaihteeksi ehkä vähän parempilaatuisia kuvia, kun ovat Sonylla otettuja puhelimen sijaan.

Katedraalikuvia ja sekalaista horinaa

Chichesterin tuntomerkki on sen noin 900-vuotias katedraali. Pari kuvaa viime lauantailta.

Ilmainen sisäänpääsy on aika kunnioitettava asia, kun paikkaa on ilmeisen isoilla rahoilla kunnostettu. Ja kun ottaa huomioon, että tuollakin todennäköisesti tulee käytyä hautamuistomerkkejä tutkimassa vielä pariin otteeseen Cultural History of Death - kurssia varten.

Aika menee kyllä melkoisen nopeasti, toinen viikko luentoja jo takana, ja kohta pitää tosissaan yrittää alkaa ottamaan selvää välitehtävistä eli formatiivisista esseistä, koska niihinkin joutuu jo ilmeisesti jonkin verran paneutumaan. 

Jännä huomio on se, että täällä tuutorit eli opettajat ilmeisesti pienten ryhmäkokojen ansiosta aika nopeasti oppii muistamaan naamat. Tänään taas yksi tuutoreista pysähtyi vaihtamaan pari sanaa kirjastolla ohikulkiessa, ja laitoksen johtajakin yleensä vähintään tervehtii. Tämä on aika erikoista, kun vertaa kotioloihin, jossa ei kyllä enimmäkseen opettajilla tunnu olevan mitään havaintoa siitä kuka on kuka, koska ryhmät ja opetustapa ei varsinaisesti vaadi tai mahdollista minkäänlaista kontaktia. Ei Chichesterin historian laitoksen mainostus hyvillä oppilas-henkilökuntasuhteilla ole ainakaan tuulesta temmattua (oliko jossain kyselytutkimuksessa sijoittunut vain Oxfordin taakse tässä osiossa). 

Pitää myös mainostaa, tänään kävin katsomassa Djangon New Parkissa, ja olipas mukava teatteri. Henkilökunta tuntui koostuvan vanhahkoista sedistä, ja lipputiskillä oli sangen mukava myyjä jolle piti yrittää tavata sukunimi ym. Joka tapauksessa, sain opiskelijakortin viidellä punnalla, jolla pääsee jatkossa leffaan aina yhdellä punnalla. Suorastaan käsittämättömän edullista. Setä sanoi vain, että "It's a good value." Well, yes. Nyt kelpaa käydä leffassa. Itse teatterisalit vain tuntuu täällä päin olevan yleisemminkin vähän hölmöjä (tai verraten Chichester Gaten Cineworldiin, jossa kävin katsomassa Les Misérablesin), penkit ei ole mitenkään turhan mukavat, ja valkokangas tuntuu olevan kilometrien päässä. Ja parhaat keskipaikat on käytävänä, eli niitä ei ole. Nääs nääs. 

Kohta pitää miettiä mitä sitä aikoo lukuviikolla tehdä. Koska täysi vapaa viikko on selvästi tarkoitettu vaihto-opiskelijoiden kohdalla ainakin kaikkeen muuhun paitsi opiskeluun. Vaihtoehtoina tällä hetkellä Irlanti ja Skotlanti (Edinburgh lähinnä). Pitää katsella. Lontoo, Brighton ym. on sen verran lähellä, että niissä nyt voi käydä ihan viikonloppuna tai ihan yhden päivän olemassa. Huomenna jos jaksaisi, voisi hypätä Portsmouthiin menevään bussiin, joskin tällä hetkellä tuntuu että voisi viettää vaikka päivän lukien. Pari viikkoa on mennyt niin, että vähintään pari, kolme mailia päivässä on tullut käveltyä. Enimmäkseen se on ollut vähintään neljä tai viisi, yliopistolle ja takaisin kulkemisen takia.