Matkustamisesta

Nyt kun on jo yksi alustava postaus saatu pois alta, voi siirtyä vaikka kuviin ja siihen enemmän tai vähemmän kiinnostavaan osaan vaihtoon lähtöä joka on matkustaminen. En usko että varsinainen hakuprosessi hirveästi herättää tunteita, eikä siitä ole mitään dokumenttejakaan joita voisi esitellä.

Aloitetaan ihan vertailun vuoksi siitä, että lähtötilanne Suomessa oli - parin päivän marginaalilla - jokseenkin allaolevan kaltainen. ( Jos kuva ei jostain syystä näy jollekin, kyseessä on talvimaisema, tiivistetysti. Kuvat voi  myös katsoa suurempana kun niitä klikkaa. )

Talven ihmemaa, hyvin pitkälti. 

Siitähän on nyt jo noin puolitoista viikkoa olletikin kun lähdin Suomesta, joten tässä on säätilat tietenkin ehtineet vaihdella puolella ja toisella. Koska Englannista kuitenkin on kyse, blogipäivityksetkin todennäköisesti tulevat kertomaan pääasiassa säästä. (It's a fierce mild~). Joka tapauksessa, Helsinki-Vantaalta oli lento Lontoon Heathrow'lle, mikä jo sinänsä tuotti matkustukseen pienen lisähankaluuden, kun piti hankkiutua Chichesterin suuntaan. Helpointa loppujen lopuksi oli ajaa bussilla Heathrow'lta Gatwickin lentokentälle ja sieltä junalla suoraan Chichesteriin. Muutoin Chichesteristä, tai tästä lähiasemalta Fishbournesta pääsee aika helposti noin 90 minuutissa Lontoon keskustaan. Kuulemma. 

Junanikkunakuvia, osa 1

Koska Englanti ja englantilainen sää, voisin kertoa hauskan anekdootin tulomatkalta. Helsinki-Vantaallahan saimme siis istua noin 50 minuuttia lentokoneessa odottamassa lähtölupaa Lontoon sään takia. Oli sen verran sumuinen aamu siellä siis, että tulevaa liikennettä oli jouduttu rajoittamaan. Samana aamuna tapahtui myös ilmeisesti helikopterionnettomuuskin, josta sain kuulla onneksi vasta bussissa Gatwickiin. Oli laskeutuminenkin nimittäin hienoisesti jännää,  kun monitorin kuvassa ei näkynyt laskeuduttaessa oikeastaan mitään muuta kuin sumua ennen kuin vasta aika lähellä kiitorataa. Mukavan lisän tähän kaikkeen toi harvinaisen sätkyn oloinen vieruskaveri penkkirivillä, ainakin koneen laskeutuessa tuntui heiluminen aiheuttavan ei-ihan-paniikkia, mutta melkein. Tätä ennen oli vielä aika pitkään kierrelty Lontoon yläpuolella tai seuduilla odottamassa laskeutumista. Sellaista. Ei tuo mikään anekdootti kyllä ollut, mutta kuitenkin. 

Todettiin tosin toveri Eveliinan kanssa kahvilla käydessä, että ne nousu-ja laskeutumismusiikit jotka ainakin Finnairin koneesta löytyvät eivät ehkä ihan toimi toivotulla tavalla, koska minua ainakin ne lähinnä huvittivat selkeän tarkoitusperänsä takia. Jos joku ei ole havainnoinut, näissä vaiheissahan soi sellainen rauhallinen klassis-tyyppinen tilutus, joka todennäköisesti yrittää luoda rauhallista ja luottavaista mieltä. Jos musiikki olisi Final Countdown, olisi taas jännitystä elämään, näin totesimme. 

Junanikkunakuvia, osa 2. Vettä pelloilla. 

No, aurinko kuitenkin tuli esiin siinä vaiheessa kun viimein selviydyin ulos lentokentältä bussiterminaaliin, josta melkolailla suoraan sain hilautua bussiin. Onneksi oikean bussin löytäminen ei ollut haasteellista, muuten olisi käynyt kuin Hitlerille ja olisin jäänyt pois kyydistä, heh heh. Tätä vitsiä ei kyllä varmaan kukaan ymmärrä, mutta ei se mitään. 

Matkustamisesta ei sen enempää, perille pääsin eikä ollut mitenkään haasteellista. Vuokraemännälle soittelin junasta ja hän tuli sitten poikansa kanssa vastaan juna-asemalle josta he sitten kuskasivat edelleen tänne Fishbourneen. Tämä oli hyvin kiitettävää, koska tänne asunnolle pääseminen olisi ollut asteen verran hankalampaa jo. 

Asumus on sitten ehkä jälleen oma juttunsa, mutta voin todeta että aikasta kiva on, keskuslämmityksen puute on tosin yleinen ongelma/piirre täällä ja tämä talo ei ole siinä suhteessa poikkeus. 

Junanikkunakuvia, osa 3.